Priorisointi hyvinvointialueilla – hoitotyön lähijohtajien kokemukset

Abstract

Abstrakti Tausta: Sosiaali-ja terveydenhuollon johtamisessa priorisointi on keskeinen kysymys, kun pohditaan resurssien kohdentamista. Hyvinvointialueuudistus on aiheuttanut epävakautta organisaatioiden toimintaympäristöihin, ja hoitotyön lähijohtajat kohtaavat etulinjassa priorisoinnin vaikutukset hoitotyön käytännön johtamistyössä. Aikaisempi tutkimus on kohdentunut pääosin ylemmän johdon priorisoinnin päätöksentekoon, ja hoitotyön lähijohtajien priorisointikokemuksista ei ole muodostettu kokonaisvaltaista kuvaa. Tässä tutkimuksessa vastataan tutkimusaukkoon hoitotyön lähijohtajien kokemusten kautta hyvinvointialue kontekstissa. Tarkoitus ja tavoite: Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata mitä on priorisointi hoitotyön lähijohtajan kuvaamana hyvinvointialuekontekstissa. Tavoitteena oli syventää ymmärrystä lähijohtajien henkilökohtaisista kokemuksista priorisoinnista, siitä millaisin perustein he toteuttavat priorisointia ja millaisia haasteita he kohtaavat priorisoidessaan, jotta voidaan kehittää ja tukea hoitotyön lähijohtajien johtamistyötä hyvinvointialueilla. Menetelmät: Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, kriittisrealistisen tieteenfilosofiaan pohjautuen. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoituroiduilla haastatteluilla 15 lähijohtajalta viidellä hyvinvointialueella kesä‒marraskuussa 2025. Osallistujat valittiin tarkoituksenmukaisella otannalla. Aineiston analyysi toteutettiin refleksiivisenä temaattisena analyysinä. Tulokset: Priorisoinnin kokemuksien kuvauksissa merkittävä löydös oli priorisoinnin kokonaisvaltainen ja keskeinen rooli lähijohtajien johtamistyössä. Lähijohtajat kuvasivat potilas- ja asiakaskeskeisyyden ja turvallisuusvastuun priorisointiaan ohjaavina elementteinä ja hoitotyön johtamisen ytimenä. Priorisoinnin kokemukset jäsentyivät viiteen teemaan (1) Priorisointi arvoperusteisena ja eettisenä toimintana, (2) Lähijohtaja priorisointia ohjaavana toimijana, (3) Vuorovaikutus, luottamus ja yhteistyö lähijohtajan priorisointityön mahdollistajana, (4) Organisaation rakenteelliset reunaehdot priorisoinnille, (5) Priorisointi systeemisenä ja kontekstuaalisena ilmiönä. Johtopäätökset ja Jatkotutkimusehdotukset: Priorisointi on sosiaali- ja terveydenhuollossa kaikki päätöksenteon tasot läpileikkaava ilmiö. Organisaatiotasolla lähijohtajat korostivat johtamisen rakenteellisen tuen, selkeiden ohjeistuksien, läpinäkyvän päätöksenteon sekä oman hyvinvoinnin merkitystä priorisoinnin päätöksentekoa tukevina elementteinä. Priorisointi aiheuttaa eettistä kuormitusta, kun lähijohtaja joutuu toimimaan vastoin omia arvojaan. Lähijohtajien päätösvalta tunnistettiin varsin rajalliseksi. Johtamistyön vahvistaminen edellyttää yhteistyötä, vuoropuhelua ja tiedolla johtamista. Näiden kehittymistä voidaan tukea johtamiskoulusta kehittämällä. Jatkossa tulisi tutkia keinoja lähijohtajien tehtävän vallan ja vastuun tasapainottamiseksi.

Background: In social and healthcare management, prioritisation is a key question when considering resource allocation. The wellbeing service county reform has created instability in the operating environment and frontline nurse managers are facing the effects of prioritisation in practical nursing management. Previous research is mainly focused on upper-level management decision making and comprehensive overview has not been formed of the prioritisation experiences of frontline nurse managers. This study addresses this research gap by examining the experiences of frontline nurse managers in wellbeing service counties. Aim: The purpose of this study was to describe how frontline nurse managers understand and experience prioritisation in the context of wellbeing service counties. The aim was to deepen of how frontline nurse managers prioritise, what criteria guide their decisions and what challenges they encounter and how leadership can be strengthened and supported. Methods: The study was conducted as a qualitative study based on the philosophy of critical realism. The data were collected through semi-structured interviews with 15 frontline nurse managers across five wellbeing service counties between June and November 2025. Participants were purposively selected. Data were analysed using reflexive thematic analysis. Results: A key finding in the descriptions of prioritisation experiences was the comprehensive and essential role of prioritisation in the work of frontline nurse managers. Frontline nurse managers described client- and patient-centeredness and safety responsibility as their guiding criteria for prioritisation and as the core of nursing practice. Experiences of prioritisation were structured in five themes (1) Prioritisation as a value-based and ethical practice (2) The frontline nurse manager as a guiding actor for prioritization (3) Interaction, trust, and collaboration as enablers of prioritisation (4) The organizational structural framework for prioritization (5) Prioritisation as a systemic and contextual phenomenon. Conclusions and implications for further research: Prioritisation is a cross-cutting phenomenon at all levels of decision-making in social and health care. At the organisational level, line managers emphasized the importance of structural support for leadership, clear guidelines, transparent decision-making, and their own well-being as elements that support prioritisation decision-making. Prioritisation creates an ethical burden when a frontline nurse manager is forced to act against their own values. The decision-making power of line managers was identified as relatively limited. Strengthening leadership requires cooperation, dialogue, and evidence-based management. The development of management can be supported through leadership training. In the future, ways to balance the authority and responsibilities of line managers should be explored.