Ahdistuneisuus lastenkirjallisuudessa: tekstin ja kuvituksen multimodaalinen sisällönanalyysi

Abstract

Ahdistuneisuushäiriöt lukeutuvat lapsuuden ja nuoruuden yleisimpiin mielenterveyden häiriöihin, ja voivat merkittävästi heikentää lapsen psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. Mielenterveydellisten häiriöiden määrällinen kasvu korostaa niiden ymmärtämisen, ennaltaehkäisyn ja hoitokeinojen tutkimisen merkitystä. Lapsuudessa fiktiiviset sadut tarjoavat turvallisen ympäristön vaikeiden tunteiden käsittelylle, tukien lasten kykyä tunnistaa, sanoittaa ja käsitellä tunteita. Näin ollen tarinoiden ja satujen lukeminen voi toimia saavutettavana keinona ahdistuneisuuden ymmärtämisen ja käsittelyn tukemisessa. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tarkastella, miten ahdistuneisuus ilmenee lastenkirjallisuudessa sekä millaisia syitä, seurauksia ja käsittelykeinoja ahdistuneisuudelle esitetään. Tutkimus toteutettiin multimodaalisena sisällönanalyysina, jossa lastenkirjojen tekstiä ja kuvitusta tarkasteltiin kokonaisuutena. Aineisto koostui yhdeksästä suomenkielisestä, vuosina 2005–2024 julkaistusta kertomakirjallisesta lastenkirjasta. Aineisto analysoitiin kahdessa vaiheessa, ensin tekstiä ja kuvitusta erillisinä kokonaisuuksina ja sitten näiden moodien välistä suhdetta. Analyysi toteutettiin koodaamalla ja teemoittelemalla. Tutkimuksen luotettavuutta lisättiin rinnakkaiskoodauksella sekä laskemalla kahden tutkijan välinen yksimielisyysprosentti. Tulokset osoittivat, että ahdistuneisuus ilmeni lastenkirjallisuudessa monitasoisesti psyykkisellä, fysiologisella ja käyttäytymisen tasolla. Psyykkisellä tasolla korostuivat yleinen ahdistuneisuus ja katastrofiajattelu, fysiologisella tasolla erilaiset somaattiset, kuten sydän- ja hengitysoireet ja käyttäytymisen tasolla erityisesti välttämis- ja turvakäyttäytyminen. Ahdistuneisuuden syitä esitettiin temperamenttiin, persoonallisuuteen ja ympäristötekijöihin liittyvinä, joista korostui koulu- ja päiväkotiympäristö. Seuraukset ilmenivät ihmissuhteiden, koulunkäynnin ja vapaa-ajan aktiviteettien haasteina. Lopuksi havaitut ahdistuneisuuden käsittelykeinot vastasivat pitkälti kognitiivisen käyttäytymisterapian periaatteita: lastenkirjallisuuden hahmot hyödynsivät käsittelykeinoina erityisesti kognitiivista uudelleenmuotoilua, altistamista ja ongelmanratkaisua. Kuvitus toimi tekstin merkityksiä täydentävänä ja vahvistavana moodina. Tulokset osoittavat, että lastenkirjallisuuden avulla voidaan tavoittaa lapsille välittyviä käsityksiä ahdistuneisuudesta sekä tehdä abstrakteja tunteita ymmärrettäviksi. Teosten sisällöt näyttäytyvät kasvatuspsykologisesta näkökulmasta ymmärrettävinä ja hallittavina, ja niiden esittämät käyttäytymismallit ja ratkaisukeinot vaikuttavat käyttökelpoisilta myös fiktiivisen kontekstin ulkopuolella. Tutkimuskentällä on kuitenkin tarvetta tarkastella laajemmin, millaisia malleja lastenkirjallisuus välittää ahdistuneisuudesta ja sen hallintakeinoista. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että ahdistuneisuutta käsitteleviä lastenkirjoja voitaisiin hyödyntää nykyistä laajemmin kasvatuksellisissa konteksteissa, kuten koulussa, haasteiden ymmärtämisessä, ennaltaehkäisyssä ja käsittelyssä.