"Vaikeassa paikassa meidän on pystyttävä tekemään arvojen keskeistä valintaa" : Julkisen oikeuttamisen analyysi rajaturvallisuuslakia koskevasta eduskunnan täysistuntokeskustelusta

Abstract

Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkastelen turvallisuuspuheen rakentumista vuonna 2024 säädetyn rajaturvallisuuslain kontekstissa. Huomioni kiinnittyy siihen, kuinka ihmisoikeuksista poikkeamista oikeutetaan. Toisin sanoen, minkälaisiin normatiivisiin ja moraalisiin lähtökohtiin kansanedustajat vetoavat poikkeustoimia puolustaessaan. Tätä näkökulmaa hyödyntäen pyrin osoittamaan turvallisuuspuheen moninaisuuden sekä valottamaan ihmisoikeuksien ja turvallisuuden välistä jännitettä. Tutkielmani teoreettinen ydin paikantuu Boltanskin ja Thévenotin oikeuttamisteoriaan (1991). Teorian lähtökohtana on ihmisen kyky ratkoa konflikteja väkivallan sijaan neuvottelemalla. Teorian kehittäjien mukaan konfliktien osapuolet pyrkivät löytämään yhteisymmärryksen vetoamalla sellaisiin arvoihin, jotka myös vastapuoli on valmis tunnustamaan. Nämä jaetut arvot muodostavat oikeuttamisen maailmoja, joita voidaan pitää oikeuttamispuheen kulttuurisena työkalupakkina. Oikeuttamisteorian ohella keskeinen teoreettinen lähtökohta on ajatus ihmisoikeuksista sosiaalisena konstruktiona. Tätä lähestymistapaa hyödyntäen ihmisoikeuksia voidaan tarkastella näkökulmasta, jossa niiden kanssa tunnustamisesta kilpailevat myös muut moraaliset ja normatiiviset oikeutukset. Lisäksi hyödynnän turvallistamisen teorian käsitystä turvallisuudesta puhetekona; turvallisuus ei ole mikään kiistaton tosiasia, vaan se syntyy diskursseista. En kuitenkaan pelkistä turvallistamisen teorian tapaan turvallisuutta eksistentiaaliseen uhkaan, vaan näen sen myös arvoihin liittyvänä tavoitteena. Tutkimusmenetelmäni on oikeuttamisteoriaan perustuva julkisen oikeuttamisen analyysi (JOA), jossa analyysikehikon muodostavat oikeuttamisteoriasta lähtöisin olevat kuusi oikeuttamisen maailmaa: inspiraatio, koti, maine, kansalaisuus, markkinat ja teollisuus. Aineistonani toimii eduskunnan täysistunnossa 9.7.2024 käyty keskustelu rajaturvallisuuslain säätämisestä. Analyysini osoittaa, että turvallisuuspuhe on paljon muutakin kuin vetoomuksia uhkaan. Se sisältää moraalisen ulottuvuuden, joka rakentuu kansalaisuuden, teollisuuden ja kodin maailman ympärille. Ihmisoikeuksista poikkeamista oikeutetaan ensisijaisesti yhteisön suojelemisella, joka tekee kansalaisuuden maailmasta koko aineistoa hallitsevan moraalisen sekä normatiivisen perustan. Turvallisuus näyttäytyykin käyttökelpoisena perusteena poiketa ihmisoikeuksista; se on jotain, mitä ilman ihmisoikeudet eivät voi toteutua. Ihmisoikeuksista poikkeamista pidetään tehokkaana tapana suojella kansallista turvallisuutta sekä oikeusvaltiota. Näiden havaintojen lisäksi tulokset heijastelevat oikeuttamisteorian kriitikoiden esiin nostamaa tarvetta maailmojen sisäisten erotteluiden systematisoinnille. Kansalaisuuden maailma näyttäytyy aineistossa superkategoriana, jonka sisälle kätkeytyy hyvin erilaisia painotuksia. Lisäksi tulokset antavat viitteitä myös tarpeesta uuden oikeuttamisen maailman luomiselle.