Vero-oikeuden perusongelmat yleishyödyllisen yhteisön äänettömän yhtiömiehen ja voitonjakolainan muodossa tapahtuvassa sijoitustoiminnassa

Abstract

Tutkielman aiheena on yleishyödyllisen yhteisön verokohtelu äänettömän yhtiömiehen sekä voitonjakolainan muodossa tapahtuvassa sijoitustoiminnassa. Lain sanamuodon mukaan eri muodoissa harjoitetun toiminnan verotus määräytyy merkittävän poikkeavasti toiminnan taloudellisesta identtisyydestä huolimatta. Tutkielman otsikon tasolle on nostettu vero-oikeuden perusongelmat, sillä tutkimuskysymysten takaa löytyvät tyypilliset kysymykset vero-oikeuden ja talouden suhteesta, verolakien tulkinnasta, yksityisoikeudesta lainattujen käsitteiden merkityssisällöstä sekä veronkierron määrittelystä. Aihetta pyritään lähestymään vero-oikeuden yleisten oppien näkökulmasta, minkä vuoksi tarkastelu on käytännönläheistä tutkimusta teoreettisempaa.

Teoreettinen näkökulma erottuu myös tutkielmassa käytetyissä päälähteissä, jotka sisältävät Suomen vero-oikeudelle tärkeitä vanhoja teoksia kuten Lassi Kilven väitöskirjan Pääomanvähennyksistä (1952) sekä Kari S. Tikan väitöskirjan Veron minimoinnista (1972). Teoria pohjautuu myös paljon Kauko Wikströmin kirjassaan Yleiset opit verotuksessa (2008) sekä Reijo Knuutisen väitöskirjassaan Muoto ja sisältö vero-oikeudessa – erityistarkastelussa rahoitus- ja sijoitusinstrumentit esittämiin oppeihin.

Tutkielman ensimmäisessä osassa käsitellään sitä, miten yleishyödyllisen yhteisön sijoitustoiminta kärsii kommandiittiyhtiön verotuksellisesta luonteesta, ja miten verojärjestelmämme sisältää neutraliteetin kannalta ongelmallisen säännöksen TVL 16 §. Verotus ei taloudellisesta luonteestaan huolimatta kuitenkaan perustu suoraan taloudelliseen yhdenvertaisuuteen, vaan objektiivisiin säännöksiin eli verolainsäädäntöön.

Tutkielman toisessa osassa keskitytään yleishyödyllisen yhteisön ja kommandiittiyhtiömuotoisen rahaston sijoitustoiminnassa hyödynnettävään voitonjakolainaan. Keskiöön nousee tällöin erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden tuore ratkaisu KHO 2017:20, jonka analyysi saa tutkielmassa suuren roolin. Analyysi paljastaa KHO:n ratkaisun perusteluista oikeustieteelliselle tutkimukselle mielenkiintoisia puutteellisuuksia, joiden syitä on vero-oikeuden kannalta tärkeä arvioida.