Moraalittomuuden haitallisuus

Abstract

Tässä työssä käsitellään moraalista toimintaa, kun moraaliton teko ei aiheuta selvää haittaa kenellekään. Tarkoituksena on tarkastella ihmisten tuntemuksia ja näkemyksiä erilaisten tapojen ja moralisoitujen tekojen haitallisuudesta. Yhteiskunnassa tapahtuu muutosta koko ajan ja joitakin ryhmiä ja yksilöitä muutokset tavoissa ja asenteissa ahdistavat. Ajankohtaisia huolenaiheita ovat esimerkiksi homo- ja transseksuaalien oikeudet. Yhteisöillä ja yksittäisillä ihmisillä on käsityksiä erilaisista moraalisista – tai moralisoiduista – tavoista, jotka ovat jollain tapaa väärin. Tällaisia moraalisesti loukkaavia rikoksia ovat perinteisesti olleet erilaiset seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvät rikokset, tabut, luonteen korruptoituminen ja esimerkiksi lipun häpäiseminen tai ruumiin sopimaton kohtelu. Myös yleinen muutos kulttuurin tavoissa ja ilmapiirissä voidaan nähdä pahana asiana. Tällaiset teot eivät ole haitallisia niiden kokijoille, jos niihin osallistuvat ovat vapaaehtoisia aikuisia ihmisiä. Yhteistä näille rikoksille on myös se, että ne eivät uhkaa välttämättä ketään yksittäistä ihmistä. Kuitenkin moralistit saattavat esittää väitteitä, että tällaiset moraalittomuudet tulisi lain avulla estää, koska ne aiheuttavat jollakin tapaa yhteiskunnallista haittaa tai haittaa yksilöille, jotka tekoihin osallistuvat. Vedotaan siis haittaperiaatteeseen. Oletetaan, että moraalittomiksi arvioidut tavat lisäävät moraalittomuuksia, yhä useammista tulee moraalittomia ja koko yhteiskunta muuttuu huonommaksi paikaksi elää. Yhteiskunnallinen muutos olisi siis mahdollista estää kieltämällä "väärät" elintavat ja teot. Ongelmallista on, että haittaperiaate ei ole tarpeeksi täsmällinen. Melkein mikä tahansa teko on haitallinen jollekin. Pääasiallisena lähteenä käytän Joel Feinbergin teossarjaa Moral Limits of the Criminal Law. Feinberg pyrkii selventämään laillisen puuttumisen oikeuttamista täsmentämällä haittaperiaatetta: Yksilö kokee haittaa, kun jokin hänen intressinsä estyy. Jos moraalittomiksi katsotut tavat häiritsevät henkilöiden intressejä, silloin voidaan katsoa, että tapa on haitallinen ja siksi mahdollisesti kiellettävissä. Näin ei kuitenkaan yleensä ole, vaan kyse on usein moralistien epämiellyttävistä tunteista sekä ennakkoluuloista ja virheellisistä johtopäätöksistä koskien moraalittomien yksilöiden kokonaisluonnetta ja tekojen oletettuja seurauksia. Nils Holtug kuitenkin kritisoi Feinbergin näkemyksiä, sillä Feinberg on yksilökeskeinen, eikä hyväksy haitan kärsijöiksi kuin yksittäiset ihmiset. Oleellista on myös se, mitä pidetään perusoikeuksina ja millaiset eettiset näkemykset ovat toisia tärkeimpiä haittaa arvioitaessa.