”O, ve! O ve! – O, ve!” – Skiljetecken ur stilistiskt perspektiv i Ett drömspel av August Strindberg

Abstract

Tutkielma sijoittuu tyylintutkimuksen alaan ja käsittelee välimerkkien käyttöä ja niiden tyylillisiä vaikutuksia August Strindbergin näytelmässä Ett drömspel (Uninäytelmä). Tutkielman aineistoon kuuluvat lähes kaikki näytelmässä käytettävät välimerkit: piste, huutomerkki, kysymysmerkki, kolme pistettä, kolme ajatusviivaa, yksi ajatusviiva, pilkku, puolipiste ja kaksoispiste. Aineistona on käytetty Tukholman yliopiston vuonna 1988 julkaisemaa nationalupplaga-laitosta, ja aineisto käsittää koko näytelmän lukuun ottamatta alkunäytöstä, runoja sekä metatekstiä. Käytetyt metodit ovat pääasiallisesti kvalitatiivisia, mutta niitä on täydennetty kvantitatiivisin menetelmin laskemalla kyseisten välimerkkien lukumäärät.

Keskeisin tutkimustulos on, että huutomerkki on ylivoimaisesti runsaslukuisin mainituista viidestä välimerkistä ja luo näin ollen tärkeimmän tyylipiirteen näytelmään. Huutomerkkien runsas käyttö saa aikaan dramaattisen, ekspressiivisen, nopeatempoisen ja pateettisen tyylin. Osittain saman vaikutelman tukemiseksi pisteen käyttö on puolestaan harvinaisen vähälukuista. Kolmen pisteen ja kolmen ajatusviivan käytön voidaan niin ikään katsoa tukevan tunteellista ilmausta. Pilkut ovat virkkeen sisällä tärkeimpiä välimerkkejä sanojen rytmittämisessä. Loppupäätelmä on, että välimerkit toimivat näytelmässä täydentävänä metatekstinä antaen lisäinformaatiota siitä, kuinka ja millaisella tunnevärillä repliikki on tarkoitettu esitettäväksi

Kokonaisuudessaan Strindbergin välimerkkien käyttö näytelmässä on hyvin erikoista kielen normeihin ja välimerkkien tavanomaiseen käyttötapaan nähden. Näin ollen välimerkit ovat tyylillisesti merkittäviä näytelmässä.