Työsuhteeseen perustuva osakeanti henkilöstön sitouttamisen keinona

Abstract

Työsuhteeseen perustuva osakeanti (henkilöstöanti) on verotuksen näkökulmasta monimutkainen aihe, jota säädellään tuloverolaissa. Työsuhteeseen perustuvassa osakeannissa työntekijä voi merkitä työnantajansa osakkeita mahdollisesti jopa käypää hintaa alempaan hintaan. Henkilöstöanti on mahdollista toteuttaa ilman veroseuraamuksia, jos sille asetetut kriteerit täyttyvät. Jos kriteerit eivät täyty, on henkilöstöanti työntekijän ansiotuloa, josta on toimitettava ennakkopidätys. Esittelen tutkielmassani henkilöstöannille asetettavia kriteerejä, joista tärkeimpinä voidaan pitää henkilöstön enemmistön vaatimusta sekä vaatimusta ehtojen objektiivisuudesta ja yhtäläisyydestä. Avaan tuloverolain säännöksiä, jotka perustuvat julkisesti noteerattujen ja noteeraamattomien yhtiöiden jaottelulle. Tutkielmani metodi on lainopillinen ja lähteinäni käytän voimassa olevaa lainsäädäntöä ja sen esitöitä, oikeuskirjallisuutta, oikeuskäytäntöä ja aiempaa tutkimusta.

Käsittelen ja havainnollistan henkilöstöantia kahden tuoreen Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun avulla. Ratkaisut KHO 2023:65 ja KHO 2023:66 ovat selvittäneet henkilöstöanteihin liittyvää oikeustilaa juurikin sille asetettavan kriteeristön näkökulmasta. Pohdin tutkielmassani henkilöstöantien vero-oikeudellisen näkökulman lisäksi sitä, miten henkilöstöanteja voitaisiin käyttää osaavan henkilökunnan sitouttamiseen erityisesti kasvuyrityksissä ja palveleeko vallitseva verotus- ja oikeuskäytäntö henkilöstön sitouttamisen näkökulmaa.

Havaintoni osoittavat, että kesällä 2023 annetut Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut ovat onnistuneet selkeyttämään henkilöstöantien oikeustilaa ja siten tehneet niistä käytettävämpiä jatkossa.