Keskimmäisen otsalohkopoimun ja ylemmän otsalohkopoimun harmaan aineen tilavuus lasten kielellisten taitojen ennustajina

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, ovatko ylemmän otsalohkopoimun ja keskimmäisen otsalohkopoimun harmaan aineen tilavuudet yhteydessä suomalaislasten kielellisiin taitoihin viiden vuoden iässä. Tutkielman tarkoitus oli valottaa kielellisten vaikeuksien taustalla olevia mekanismeja. Kehityksellisen kielihäiriön taustamekanismeja ei vielä täysin tunneta, ja yhdeksi selittäjäksi on ehdotettu rajoitteita työmuistin toiminnassa. Sekä työmuistin toiminta että haasteet kielellisissä taidoissa on tutkimuksissa yhdistetty dorsolateraalisen prefrontaaliaivokuoreen, johon ylempi ja keskimmäinen otsalohko kuuluvat. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii ymmärtämisen kapasiteettimalli, jonka mukaan vaikeudet kielen prosessoinnissa pohjautuvat työmuistin kapasiteetin rajoitteisiin. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin lineaarisen regressioanalyysin keinoin selittävätkö ylemmän otsalohkopoimun ja keskimmäisen otsalohkopoimun harmaan aineen tilavuudet lasten kielellisiä taitoja tai fonologisessa työmuistitehtävässä suoriutumista. Tutkimus toteutettiin osana FinnBrain-kohorttitutkimusta. Tutkittavien (N = 79) kielellisiä taitoja arvioitiin Reynell III -testillä, laskemalla ilmauksen keskipituus leikkihetkestä, sekä epäsanantoistotehtävällä. Harmaan aineen tilavuuksien lukuarvot saatiin käyttöön MRI-kuvantamistutkimuksesta. Tulokset osoittivat, että aivoalueiden harmaan aineen tilavuudet eivät ennustaneet lasten suoriutumista Reynell III -testissä tai epäsanantoistotehtävässä, mutta ne ennustivat lasten ilmauksen keskipituutta. Yhteys aivotilavuuksien ja vastemuuttujien välillä ei ollut lineaarista ilmauksen keskipituutta lukuun ottamatta. Ymmärtämisen kapasiteettimalli oli osittain sopiva viitekehys tähän tutkimusasetelmaan. Työmuistin toimintaan liittyvät aivoalueet ennustivat tutkittavien ilmaisun keskipituutta, joten tulokset antavat tukea työmuistin osuudelle kielen prosessoinnissa. Tuloksiin saattoivat vaikuttaa suhteellisen pieni otoskoko sekä muuttujien epänormaali jakautuminen. Tutkielmaan valitut aivoalueet saattoivat soveltua huonosti tutkimusasetelmaan. Työmuistin ja kielellisten taitojen suhteen ymmärtäminen vaatii lisää monialaista tutkimusta.