“Vanhemmallakin iällä voi riehaantua ja ihastua” - Tutkielma suomalaisten vanhemmalla iällä solmituista parisuhteista

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on vanhemmalla iällä solmitut uudet parisuhteet. Kyseessä on laadullinen tutkielma, jonka aineisto on kerätty haastattelemalla 46–73 -vuotiaita (keskimäärin 54v.) suomalaista ympäri Suomen (N=16). Kriteerinä on ollut se, että henkilöt ovat vanhemmalla iällä solmineet nykyisen parisuhteen. Tarkoituksena on selvittää, kuinka haastattelemani henkilöt ovat kyseiseen parisuhteen muotoon päätyneet. Selvitän, millaisia piirteitä haastateltavien vanhemmalla iällä solmittuihin parisuhteisiin liittyy ja millaisia merkityksiä haastateltavat niille antavat. Koska parisuhde ja siihen liittyvät odotukset ovat viime vuosikymmeninä muuttuneet, selvitän miten yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset kuten avioliittoinstituution heikentyminen, näkyvät haastateltavien puheissa. Yhteenmuutto, kihlautuminen ja avioliitto ovat asioita, jotka tyypillisimmin liitetään 30 ikävuoden tienoille. Sen sijaan tiedämme suhteellisen vähän vanhemmalla iällä solmituista suhteista, minkä vuoksi on tärkeä tarkastella, millaisia erityispiirteitä niihin liittyy. Tutkielmani kirjallisuuskatsaus painottuu perhe- ja parisuhdetutkimukseen. Teoriaosuudessa käsittelen parisuhteen eri muotoja sekä niiden muodostamisen syitä erityisesti vanhemmalla iällä solmituista parisuhteista.

Tutkimustulokset osoittavat, että ikääntyvien parisuhteissa arvostetaan eniten tasa-arvoisuutta ja syvää kumppanuutta. Yhteinen arvomaailma, harrastukset ja huumorintaju koetaan tärkeiksi. Suhtautuminen kumppaniin ja rakkauselämään on järkiperäisempää kuin nuoremmalla iällä. Kokemuksen ääni tulee ilmi haastateltavien verratessaan nykyistä suhdetta aiempiin. Avioliiton koetaan suurimmalta osin merkitsevän vahvempaa sitoutumista toiseen. Osalle sillä on lähinnä taloudellinen merkitys tai se nähdään statuksena muiden silmissä. Parisuhteisiin ollaan suurimmilta osin tyytyväisiä. Haasteet eivät juuri liity parien väliseen dynamiikkaan, vaan lähinnä uusperheen mukana tuomiin uusiin ihmissuhteisiin. Haastatteluiden pohjalta voidaan todeta, että ikääntyvien parisuhdekokemukset ovat entistä kirjavampia. Erillään asuminen on yhtä lailla pääosin hyväksytty parisuhteen muoto avio- ja avoliiton rinnalla. Pidentyneen eliniän myötä varsinainen vanhuus on ajanjaksona moninaistunut. Digitalisaation rooli parisuhteen muodostuksessa tulee kenties olemaan tulevaisuudessa entistä suurempi.