Kasvomurtumien erityispiirteet vanhuksilla

Abstract

Tämän opinnäytetyön aiheena on kasvomurtumien erityispiirteet geriatrisilla potilailla. Opinnäytteessä käsitellään vanhusten kasvomurtumien sukupuolijakaumaa, etiologiaa, murtumien riskitekijöitä, murtumien tyyppejä ja niihin liittyviä oheisvammoja, sekä verrataan niitä nuorempiin aikuisiin. Tämä opinnäyte on kirjallisuuskatsaus. Julkaisuja haettiin Pubmed-tietokannasta käyttämällä hakusanoja: ”facial fracture”, ”maxillofacial fracture, ”associated injury”, ”elderly” ja ”aged”. Kaikenikäisistä kasvomurtumapotilaista vanhuksia on noin 10 %. Näistä suurin osa kuuluu 65–69-vuotiaiden ikäryhmään. Nuoremmista kasvomurtumapotilaista miesten osuus on yleensä selvästi suurempi kuin naisten. Vanhuspotilailla sukupuolijakauma taas on selvästi tasaisempi. Vanhuksilla yleisin vammamekanismi on kaatuminen. Kylmät talvi- ja syyskuukaudet sekä alkoholi altistavat vanhuksia kasvomurtumille. Yleisimmin vanhuksilla murtuu yläleuka, silmäkuoppa, nenäluu tai poskiluu. Noin joka neljännellä kasvomurtumapotilaalla on yksi tai useampi oheisvamma. On kuitenkin havaittu, että vanhusten kasvomurtumiin liittyy selvästi enemmän oheisvammoja nuorempiin verrattuna. Yleisimpiä näistä ovat aivovammat sekä raajojen vammat. Oheisvammat vaativat usein kiireellisempää hoitoa kuin kasvomurtumat, joten niiden diagnosointi on tärkeää. Vanhusten määrä kasvaa koko ajan väestön ikääntyessä. Näin ollen myös ikääntyneiden kasvomurtumapotilaiden määrä kasvaa. On siis tärkeää tunnistaa vanhusten kasvomurtumiin liittyvät erityispiirteet.