Tietojenkalastelua koskevat vastuukysymykset kuluttajan ja palveluntarjoajan välisessä suhteessa : Kuka kantaa riskin?

Abstract

Tietojenkalastelu on nykyisin yleinen ja kasvava jokaista internetissä toimivaa tahoa koskettava ongelma. Nykyisessä toimintaympäristössä erilaisten maksu- ja tunnistusvälineiden käyttö on kuluttajille arkipäivää. Pienikin virhe saattaa aiheuttaa huomattavia taloudellisia seuraamuksia. Tutkielmassa tarkastellaan tietojenkalastelutilanteita ja niistä johtuvia vastuukysymyksiä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuka kantaa taloudellisen riskin tilanteissa, joissa tietojenkalastelulla aiheutetaan taloudellista vahinkoa kuluttajalle. Tarkastelussa on palveluntarjoajan ja kuluttajan asemassa olevan yksityishenkilön välinen suhde. Tutkielmassa palveluntarjoajana on pääosin pankki, mutta myös muita tilanteita käsitellään.

Tutkielma on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Tutkielmassa selvitetään tietojenkalasteluilmiöön soveltuvien oikeussäädösten sisältöä sekä tulkitaan ja systematisoidaan ilmiön suhdetta voimassa olevaan oikeuteen. Tutkielmassa tarkastellaan tutkimuskysymyksiä oikeuskäytännön, oikeuskirjallisuuden ja virallislähteiden avulla. Oikeuskäytännön osalta käsittelyssä ovat erityisesti FINEn Pankkilautakunnan antamat ratkaisut, mutta myös kahta korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä on tarkasteltu soveltuvin osin. Käytännön tilanteiden avulla saadaan parempi ymmärrys siitä, onko nykyinen sääntely tosiasiassa riittävää. Ilmiön ollessa maailmalaajuinen käsittelyssä ovat myös EU-oikeuden asettamat lähtökohdat ja lisäksi tarkastelussa on Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmän suhtautuminen tietojenkalasteluilmiöön oikeusvertailevan tutkimuksen elementtejä hyödyntäen.

Tutkielmassa havaitaan Suomen oikeusjärjestelmän pääosin kattavan ilmiöstä aiheutuvat vastuukysymykset. Maksupalvelulaki ja vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettu laki asettavat tietyt tämän tutkielman kannalta keskeisimmät toimintavelvoitteet asian osapuolille. Kuluttajan asemassa oleva yksityishenkilö ei lähtökohtaisesti vastaa oikeudettomasta käytöstä ja kuluttajaa koskevat vastuutilanteet on määritelty laissa vähimmäispakottavasti. Epäselvyyttä kuitenkin aiheuttavat laissa käytettyjen käsitteiden määrittely ja tulkinta. Tapauskohtaisen harkinnan tärkeys korostuu tietojenkalastelua koskevissa käytännön tilanteissa, erityisesti kun tarkastellaan, mitä törkeällä huolimattomuudella ja oikeudettomalla käytöllä käytännössä tarkoitetaan. Osa reaalimaailman tilanteissa vaadittavista käytänteistä ovat vielä tietojenkalastelutilanteiden kannalta vakiintumattomia. Siten erityisesti asiaa koskeva uusi oikeuskäytäntö nähdään jatkossakin ilmiön kannalta tärkeänä.