Autonomian tukeminen robottiavusteisessa kotihoidossa

Abstract

Kotihoidon roolin ennustetaan kasvavan ikääntyneiden terveydenhuollon palveluissa tulevina vuosina. Kotihoito perustuu kasvavissa määrin potilaan autonomian tukemiselle, joka aiheuttaa uudenlaisia haasteita hoidolle sekä potilaan että terveydenhuollon työntekijän näkökulmasta. Kotihoidon ja ikääntyneiden hoidon haasteisiin on kehitetty erilaisia teknologisia ratkaisuja, joilla pyritään edistämään itsenäistä elämää. Keskityn tässä tutkielmassa tarkastelemaan hoivarobotiikan roolia ikääntyneiden hoidossa ja robottien hyödyntämisen yhteyttä autonomian toteutumiseen ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen.

Tutkimuksen aineisto koostuu kymmenestä autonomiaa ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevästä artikkelista. Autonomiaa käsitellään sekä potilaan että hoitajan näkökulmasta, ja tutkimuksen pääpaino on kotona asuvien ikääntyneiden hoidossa robottien avustuksella. Autonomian tarkastelussa hyödynnetään yksilökeskeisen autonomian näkemyksen lisäksi suhteellista autonomiaa, joka painottaa sosiaalisen ympäristön merkitystä päätöksenteon tukemisessa. Aineiston analyysin perusteella erotetaan kaksi keskeistä teemaa autonomian tukemisessa robottihoidossa, potilaan tietosuoja ja kyky vaikuttaa hoidon suunnitteluun ja toteutukseen.

Tutkimustulokset osoittavat, että hoivarobotit ja kotiympäristö aiheuttavat haasteita ikääntyneen tietosuojalle. Huoli tietosuojasta nousee sekä terveydenhuollon työntekijöillä että mahdollisilla potilailla. Ikääntyneen näkemysten huomioiminen sekä tietosuojan ja suostumuksen kunnioittaminen nähdään hoidossa tärkeänä autonomian kannalta, mikä vaatii robottihoidolta esimerkiksi sitä koskevan lainsäädännön selkeyttämistä ja potilastietojen hyödyntämisen läpinäkyvyyttä. Hoivarobottien hyödyntämisessä riskinä nähdään myös ihmiskontaktin vähentyminen, ja tulosten perusteella robotin kyky vähentää yksinäisyyttä ja aiheuttaa kiintymystä on rajallinen. Luottamuksellisella suhteella hoitajiin sekä turvallisella ympäristöllä vaikuttaa olevan merkitystä hoidon toteutuksen ja päätöksenteon kannalta.

Autonomian ja yhteenkuuluvuuden tunteen edistämiseen liittyvät kysymykset ovat monipuolisia ja yksilöllisiä, joka asettaa haasteita niiden tutkimisella ja huomioimiselle hoidon suunnittelussa. Robottien tuominen kotiympäristöön asettaa uudenlaisia tietosuojan haasteita, joita olisi tärkeää tutkia uudemman tekoälyn lainsäädännön pohjalta. Tulokset myös osoittavat, ettei potilaan sosiaalisen ympäristön merkitystä tule sivuuttaa, ja sosiaalisten suhteiden tukemiseen robottihoidossa olisi hyödyllistä perehtyä tarkemmin.