Alzheimerin taudin kliinisen diagnostiikan osuvuus neuropatologisessa tutkimuksessa

Abstract

1. Tutkimuksenaihe,tarkoitus,lähtökohdat Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Alzheimerin taudin kliinisen diagnostiikan osuvuutta neuropatologisessa avauksessa todettuun lopulliseen diagnoosiin nähden. Alzheimerin tauti diagnosoidaan nykyisin pääosin oireiden ja kuvantamisen perusteella. Lähtökohtana tutkimukselle oli, että edelleen Alzheimerin tauti voidaan diagnosoida varmasti vasta potilaan kuoltua aivojen dissektion ja histologisen tutkimuksen jälkeen. Tarkoituksena oli tutustua näiden patologien varmistamien Alzheimerin tautia sairastavien potilaiden elämänaikaisiin potilastietoihin, ja arvioida kliinikoiden kykyä tunnistaa sairaus erilaisilla diagnostisilla menetelmillä. 2. Aineistojamenetelmä Aineistona toimi Tyksin neuropatologialla vuosina 2016–2017 todetut Alzheimerin tautia sairastavat potilaat, joilla oli tarpeeksi hoitokertomuksia Uranus-potilastietokannassa heidän elinvuosiltaan. Tutkimus on retrospektiivinen ja perustuu potilastietokannasta saatuun informaatioon sekä patologian osaston tietokannan QPatin neuropatologisen tutkimuksen lausuntoihin. Saadut tiedot on koottu Exceliin ja tietoja on tilastotieteellisin menetelmin tutkimustulosten raportoimiseksi. 3. Keskeisettuloksetjajohtopäätökset Tutkimuksemme osoittaa, että kliinisen diagnostiikan osuvuus on AT:n osalta hyvä. Päällekkäiset neurodegeneratiiviset prosessit jäävät kuitenkin varsin usein identifioimatta. Alzheimerin taudin komorbiditeetti muiden aivosairausten kanssa on huomattava. Muistisairaan potilaan kliinisessä diagnostiikassa kannattaakin kliinikoiden kiinnittää erityistä huomioita voisiko oireiden taustalla olla useampi samanaikainen sairaus. Neuropatologiselle tutkimukselle on edelleen tarvetta, niin diagnoosin varmistamisessa kuin päällekkäisten neurodegeneratiivisten prosessien kartoittamisessa.