Ammattiryhmien väliset erot liikemittarilla mitatussa fyysisessä aktiivisuudessa ikääntyneillä työntekijöillä

Abstract

<p>Vaikka sosioekonomisen aseman tiedetään olevan yhteydessä fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon määrään, ei tiedetä, miten eri ammattiasemassa olevien työntekijöiden aktiivisuustaso eroaa työ- ja vapaapäivinä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia istumisen ja seisomisen sekä kevyen ja reippaan aktiivisuuden määrää eri ammattiryhmien välillä työ- ja vapaapäivinä ikääntyneillä työntekijöillä.</p><p>Tutkimus perustuu Finnish Retirement and Aging (FIREA) –seurantatutkimuksen kliiniseen osatutkimukseen, johon osallistui 276 varsinaissuomalaista kunta-alan työntekijää (keski-ikä 62,8 vuotta (keskihajonta 0,9), 83 % naisia), jotka jaettiin kolmeen ammattiryhmään: ylemmät toimihenkilöt, toimihenkilöt sekä työntekijät. Tutkittavat pitivät reiteen kiinnitettyä liikemittaria (Axivity AX3) neljä vuorokautta, joista kahden tuli olla työpäiviä ja kahden vapaapäiviä, ja täyttivät päiväkirjaa nukkumaanmeno- ja työajoistaan. Tilastollisiin analyyseihin valittiin mukaan vain sellaiset työ- ja vapaapäivät, joissa mittarin pitoaika hereillä ollessa oli vähintään 10 tuntia.</p><p>Tulokset osoittivat, että työpäivinä toimihenkilöryhmiin kuuluvat istuivat enemmän ja pidempiä jaksoja ja liikkuivat vähemmän kuin työntekijät, mutta vapaapäivänä ammattiryhmien välillä ei havaittu aktiivisuuseroja. Ammattiryhmien väliset työpäivän aktiivisuuserot muodostuivat työajan aikana, eikä työpäivän vapaa-aikana aktiivisuuseroja ollut. Verrattaessa aktiivisuutta työpäivinä, työntekijöillä aktiivisuus oli matalampi vapaa-aikana kuin työaikana, kun taas toimihenkilöllä korkeampi vapaa-aikana kuin työaikana.</p><p>Ikääntyneillä kunta-alan työntekijöillä havaitut ammattiryhmien väliset aktiivisuuserot muodostuivat pelkästään työajan aktiivisuuseroista, sillä vapaa-aikana tai vapaapäivinä ammattiryhmien välisiä aktiivisuuseroja ei havaittu. Työntekijöillä työaika oli aktiivisempaa kuin vapaa-aika, kun taas toimihenkilöillä työaika oli passiivisempaa kuin vapaa-aika. Näin ollen toimihenkilöt voisivat hyötyä esimerkiksi työaikaan kohdennetuista aktiivisuusinterventioista ja istumisen tauottamisesta, kun taas työntekijäammateissa olisi tärkeä kiinnittää huomioita aktiivisen työn tauottamiseen ja vapaa-ajan aktiivisuuden lisäämiseen mielekkäin keinoin.</p>