”Pienille jääkarhuille annetaan liian isoja ongelmia ratkottavaksi. Kuten se, miten maailma pelastuu.” Ympäristötoimijat 2010-luvun kotimaisessa lastenkirjallisuudessa

Abstract

Tässä pro gradussa tutkin, millaisia ympäristötoimijoita 2010-luvun kotimaisessa lastenkirjallisuudessa on. Ympäristötoimijat ovat ei-inhimillisiä ja inhimillisiä hahmoja, jotka vaikuttavat elinympäristöönsä ja/tai argumentoivat erilaisten ympäristöön liittyvien asioiden puolesta. Tutkimuskohteenani on neljä lastenkirjaa: Antti Nylénin Eino ja suuri possukysymys (2018), Martti Linnan Isän luokse (2017), Juha-Pekka Koskisen Matilda pelastaa maailman (2018) ja Elina Lappalaisen Nakki lautasella (2015). Lähestyn tutkimuskohteitani kysymällä, millaisia ympäristötoimijoita hahmot ovat, millaista niiden ympäristötoiminta on, millainen on ei-inhimillisten ja inhimillisten hahmojen välinen suhde ja miten inhimillisten hahmojen sukupuoli ja ikä vaikuttavat niiden toimijuuteen.

Tutkielmani lukeutuu lastenkirjatutkimuksen alaan ja sen teoreettinen viitekehys perustuu posthumanistis-ekokriittisiin lähtökohtiin. Tutkimusmetodini on kohdeteosten tekstin ja kuvan lähiluku ja tulkinta posthumanistis-ekokriittisestä näkökulmasta. Lähestyn hahmojen toimijuutta Bruno Latourin poliittisen ekologian käsitteellä. Tutkielmani keskeinen tavoite on purkaa luonnon ja kulttuurin vastakohtaisuutta osoittamalla, että ei-inhimillisillä hahmoilla voi olla yhtä lailla ympäristötoimintaa kuin inhimillisilläkin hahmoilla. Latourin poliittisen ekologian mukaisesti tutkielmani pyrkii muodostamaan sellaisen kollektiivin, jossa ei-inhimilliset toimijat saavuttavat tasavertaisen aseman inhimillisten ympäristötoimijoiden rinnalla.

Tutkielmani osoittaa, että ei-inhimilliset hahmot pyrkivät sekä verbaalisin että nonverbaalisin keinoin vaikuttamaan aktiivisesti ympäristöönsä ja ovat näin ollen ympäristötoiminnan näkökulmasta vertaisia inhimillisten toimijoiden kanssa. Osoitan myös, että sukupuolella ja iällä on vaikutusta inhimillisten hahmojen toimijuuteen. Lastenkirjatutkimukseni osoittaa, että tutkimuskohteeni tarjoavat uutta näkökulmaa eläinten ja ihmisten välisestä suhteesta ja toimivat siten keskustelun välineenä aikuis- ja lapsilukijan välillä.