Asianosaisen oikeus automaattisen päätöksentekoprosessin läpinäkyvyyteen

Abstract

Tutkielman aiheena on automaattisen päätöksenteon läpinäkyvyys hallinnon automaattisessa päätöksenteossa asianosaisen näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä julkisuusperiaate voisi tarkoittaa automaattisen päätöksenteon yhteydessä puhuttuna, asettaen vastakkaiselle puolelle ohjelmistoyhtiön yksityisoikeudellisia intressejä. Tutkimusmenetelmänä on lainoppi, tutkielma selventää olemassa olevan oikeuden valossa, mitä asianosaisen oikeudesta tietoon voidaan todeta automaattisen päätöksenteon yhteydessä. Lähtökohtana pohdinnalle ovat erityisesti AOA Maija Sakslinin ja OK Tuomas Pöystin viimeaikaiset ratkaisut, jotka pureutuvat automaattisen päätöksenteon hallinto- ja perusoikeudellisiin ongelmakohtiin.

Perusoikeudellisella tasolla julkisuusperiaatetta haastaa ohjelmistoyhtiön omaisuudensuoja. Omaisuudensuojan voidaan kuitenkin olettaa perustuslaillisen vertikaaliulottuvuuden takia olevan heikompi kuin asianosaisen julkisuusperiaatteen. Keskustelu julkisuusperiaatteen toteutumisesta kääntyy kuitenkin helposti keskusteluksi päätöksenteon läpinäkymättömyydestä automaattisen päätöksenteon yhteydessä. Läpinäkymättömyys voi syntyä joko laista johtuvista syistä, kuten koodin tai algoritmin liikesalaisuudesta, tai käytetyn tekniikan monimutkaisuudesta ja ymmärtämättömyydestä. Yleisen julkisuusperiaatteen osalta algoritmin tai lähdekoodin julkaiseminen ei välttämättä tule kyseeseen liikesalaisuuksien takia. Asianosaisen tiedollisen tasapuolisuuden oikeus saattaa kuitenkin muodostua ratkaisevaksi, jolloin ohjelmakoodi saatetaan julkaista ainoastaan hänen tietoonsa. Hallintolain ja yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksistä kuitenkin seuraa, että hallintopäätöksessä on joka tapauksessa selostettava, miten ratkaisuun on päädytty.

Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että ainoastaan oikeusharkintaan perustuvat päätökset tulevat kyseeseen automaattisen päätöksenteon yhteydessä. Läpinäkyvyyden kannalta tämä on myönteistä, mutta tällöin avoimeksi jää, miten suhtaudutaan viranomaisen tehokkuusvaatimuksen toteutukseen tekniikan kehittyessä. Kaikenlaisessa automaattisessa päätöksenteossa saattaa kuitenkin ilmetä läpinäkymättömyyttä. Tällöin ratkaisuksi voi esittää yleissivistämistä, virkamiehen roolin selkeyttämistä sekä kouluttamista, tekoälyn rajausta päätöksenteon ulkopuolelle ja oikeusturvamekanismien kehitystä automaattisen päätöksenteon varalle. Tekniikan jatkuvasti kehittyessä nähtäväksi jää myös, miten teknologianeutraaliuuden periaate toteutettaisiin ainoastaan oikeusharkintaan perustuvassa jaottelussa.