Arkistonhoitajan vallan vaikutus Vapaussodan arkiston muodostamiseen 1918–1921

Abstract

Pro gradu -työssäni tutkin kuinka arkistonhoitajan valta on vaikuttanut sisällissodan jälkeen Vapaussodan arkistoksi nimetyn arkistokokoelman muodostamisessa vuosina 1918–1921. Työssäni yhdistyy arkistoteoreettinen vallan tutkimus Suomen historiaan. Arkistonhoitajan vallan vaikutusta on tärkeää tutkia, sillä se ei ulotu vain arkistoihin ja asiakirjoihin, vaan myös historiantutkimukseen, jonka kautta muodostamme henkilökohtaista ja kansallista muistia. Tämän vuoksi on tarpeellista tarkastella miten ja miksi arkisto on muodostettu sekä pohtia kokoelmassa olevia hiljaisuuksia eli puutteita, joihin arkistonhoitaja voi vaikuttaa.

Arkiston muodostamisen taustalla oli Valtionarkistossa aloitettu asiakirjojen keräys, jonka tavoitteena oli arkistoida sisällissotaan ja sen valmisteluun liittyvää aineistoa molemmilta osapuolilta, punaisilta sekä valkoisilta. Keräyksen alkaessa yhteiskunnallinen tilanne oli jakautunut, ja sitä vahvisti valkoisten jo sodan aikana luoma vapaussota-tulkinta siitä, että sota käytiin ensisijaisesti Suomen itsenäisyyden säilyttämiseksi. Keräyksen ja arkiston muodostamisen johdossa oli arkistonhoitaja Kaarlo Blomstedt, jonka apuna olivat arkistonhoitajat Gunnar Sohlberg sekä myöhemmin Ragnar Rosén. Keräystyössä maa jaettiin piireihin, joissa asiamiehet hoitivat keräystä Valtionarkiston puolesta.

Tutkimuksen perusteella arkistonhoitaja Blomstedtin vallankäyttö näkyy keräystyössä sekä arkiston muodostamisessa monessa kohtaa. Hänen aloitteestaan jo toiselle toimikunnalle annettu keräystyö siirrettiin Valtionarkistolle ja hänet nimitettiin sen johtoon. Blomstedt myös hyväksyi ja valitsi piirien asiamiehet sekä apulaisensa. Hän käytti myös sanallista valtaa, joka näkyy niin arkiston nimessä kuin keräyksen painatteissa. Blomstedt toimi ylimpänä vallankäyttäjänä, jonka vaikutukset näkyvät edelleen asiakirjoissa sekä kokoelmassa. Arkistolla oli asiakirjojen säilyttämisen lisäksi toinenkin tehtävä, se pohjusti ja ylläpiti voittajien vapaussota-tulkintaa sivuuttaen samalla hävinneen osapuolen näkemyksen.