Aina sekään ei auta. Selbst das ist nicht immer genug. Kontrastiivinen analyysi suomen kielen -kin/-kAAn-liitepartikkelin kääntämisestä saksaksi

Abstract

Tässä tutkielmassa käsitellään suomen -kin/-kAAn-liitepartikkelin kääntämistä saksaan. Tavoitteena on selvittää, miten liitepartikkelia käännetään saksaksi, ja mitä käännösvastineita liitepartikkeli saa merkityksen mukaan ryhmitellyissä neljässä käyttötyypissä, jotka ovat liitepartikkeli nominissa, verbissä ja kysymyslauseessa sekä -kAAn myönteisessä lauseessa. Oletuksena on, että yksi liitepartikkelin käännösvaihtoehdoista on nollakäännös, eli liitepartikkeli jää kääntämättä. Tarkoituksena on siksi myös selvittää, missä liitepartikkelin käyttötyyp(e)issä päädytään nollakäännökseen. Tutkielman hypoteesina on, että liitepartikkeli kääntyy nominissa vastineilla auch, wirklich, sogar tai aber ja verbissä vastineilla doch / doch nicht tai ja (sonst), liitepartikkelin kielteinen muoto -kAAn kääntyy myönteisessä lauseessa vastineella doch gleich (noch einmal), ja että kysymyslauseessa liitepartikkeli ei käänny. Tutkielman aineistona käytetään kuudesta kaunokirjallisesta tekstistä, kahdesta tietokirjallisesta tekstistä ja yhdestä asiatekstistä sekä niiden saksannoksista koostettua tekstikorpusta. Tutkimusmenetelmänä on kontrastiivinen analyysi. Aihetta lähestytään kontrastiivisen lingvistiikan ja käännöstieteen toisiaan sivuavan kehyksen, käännösvastineiden ja uniikkiaineshypoteesin näkökulmasta. Tutkimuksen kvantitatiivinen osuus koostuu käännösvastineiden frekvenssin ja käyttötyyppien nollakäännösten frekvenssien tilastoinnista, ja kvalitatiivinen osuus koostuu käännösvastineiden ja nollakäännösten käytön esittämisestä ja analyysistä. Tutkimuksessa selvisi, että liitepartikkelin käännösvastineita saksassa olivat hypoteesin vastineiden auch, wirklich, doch / doch nicht, sogar, ja, aber ja doch gleich (noch einmal) lisäksi aineistosta havaitut selbst, nicht einmal ja auch nur. Auch oli liitepartikkelin prototyyppinen käännösvastine. Hypoteesi sai osittain vahvistusta. Oletukset liitepartikkelin käännösvastineista nominissa ja verbissä toteutuivat, mutta vastineita oli muitakin. Käyttötyyppien -kAAn myönteisessä lauseessa ja liitepartikkeli kysymyslauseessa osalta hypoteesi ei toteutunut. Kaikissa käyttötyypeissä päädyttiin myös nollakäännöksiin, ja liitepartikkelin -kin/-kAAn saksaksi kääntämättä jääminen on huomattavasti todennäköisempää kuin sen kääntäminen. Tutkielman johtopäätöksenä oli, että liitepartikkelin kääntämättä jääminen voi johtua suomen ja saksan välisistä syntaktisista eroista tai kääntäjän tekemistä valinnoista. Jatkotutkimusta ajatellen olisi mielenkiintoista selvittää, vaikuttaako käytetty käännösstrategia liitepartikkelin kääntämättä jäämiseen, ja millä tavalla kääntäjä huomioi suomen kielen morfologiset merkitystekijät siirtäessään merkityksiä toiseen kieleen.