Raskaudenaikainen etämonitorointi – raskaana olevien kokemukset ja näkemykset : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Raskautta seurataan Suomessa äitiysneuvoloissa ja tarvittaessa synnytyssairaaloiden äitiyspoliklinikoilla. Neuvoloissa tuetaan lasta odottavien perheiden voimavaroja, annetaan tietoa raskauteen ja synnytykseen liittyen sekä seurataan tiettyjä parametreja raskauden kulkuun liittyen. Seurattavia parametreja ovat mm. verenpaine, kohdun kasvu, sikiön sydänäänet, odottajan paino sekä erilaiset veri- ja virtsanäytteet. Terveydenhuollon digitalisaatio on ajankohtainen ilmiö ja sitä pyritään myös lisäämään tulevaisuudessa. Etämonitorointi on yksi digitalisaation muodoista ja se tarkoittaa terveydenhuollon fasilitoimaa, potilaan itsensä toteuttamaa, jonkin terveysparametrin monitorointia koti- tai muissa terveydenhuoltolaitoksen ulkopuolisissa olosuhteissa. Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvata raskauden seurantaan käytettyjä etämonitoroinnin ratkaisuja sekä raskaana olevien kokemuksia ja näkemyksiä raskaudenaikaisesta etämonitoroinnista. Tiedonhaku toteutettiin helmikuussa 2024 hoitotieteen tietokannoista PubMed, Cinahl ja Cochrane asiasanoilla raskaus ja etämonitorointi sekä näiden synonyymeilla. Hauissa tuli yhteensä 657 tulosta, joista mukaanotto- ja poissulkukriteereitä hyödyntämällä saatiin karsittua tutkimuksia siten, että lopullinen katsaukseen valittujen tutkimusten määrä oli 13 tutkimusta. Tuloksissa kävi ilmi, että verenpaineen mittaus oli yleisin etämonitoroinnin kohde. Etämonitoroinnin kokemukset olivat pääasiassa positiivisia, mittauksien tekeminen koettiin helpoksi ja etenkin tihennettyä verenpaineseurantaa koettiin järkeväksi tehdä kotona. Yleisimpänä huolenaiheena oli etämonitorointiin liittyvät tietoturva- ja yksityisyysuhat. Etämonitoroinnilla ei haluttu korvata terveydenhuollon käyntejä kokonaan, mutta se voisi olla rinnakkainen tapa seurata raskautta. Etämonitoroinnin uskottiin edistävän raskaana olevien voimaantumista itsehoidon suhteen sekä lisäävän tunnetta hoitoon mukaan ottamisesta. Etämonitoroinnin kuitenkin uskottiin olevan myös vaivalloista ja aikaa vievää, eikä sitä ilman erityistä monitoroinnin tarvetta oltu innokkaita toteuttamaan. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että raskauden etämonitorointia ei haluta käyttää ensisijaisena raskaudenseurantamuotona, mutta sillä voi olla paikkansa tulevaisuudessa osana äitiyshuoltoa. Verenpaineen seuranta on yleisin, edullisin ja helpoin etäseurannan muoto, mutta odottajilla on toiveita myös sikiön sydänäänten ja muiden parametrien seurannasta. Jatkossa voitaisiin tutkia ammattilaisten kokemuksia ja näkemyksiä asiasta ja alkaa kehittää äitiyshuoltoon kasvokkain tapahtuvien käyntien rinnalle lisätuen järjestelmää etämonitoroinnin avulla.