Tuhkakasojen keskeltä uuteen Turkuun : Ison Kirkkokadun asukkaat vuoden 1827 palossa

Abstract

Turku oli 1800-luvun alussa Suomen suurin ja monella tapaa merkittävin kaupunki. Vuoden 1827 suurpalo kuitenkin muutti kaupungin kohtaloa huomattavasti. Tässä tutkimuksessa tutkitaan yhden turkulaisen kadun asukkaiden vaiheita palon jälkeisessä kaupungissa. Keskeinen tutkimuskysymys on, miten kadun asukkaat selviytyivät palon aiheuttamista haasteista. Erityisesti tarkoituksena on selvittää, muuttivatko he palon vuoksi pois kaupungista vai jäivätkö he Turkuun.

Tutkielmassa käytetään mikrohistoriallista lähestymistapaa, mikä perustuu lähteiden tarkkaan lähilukuun. Tutkimuksen keskeisimpiä lähteitä ovat kaupungin henkikirjat, rippikirjat sekä aikakauden sanomalehdet.

Tutkimuskohteena oleva Iso Kirkkokatu sijaitsi vanhassa Kirkkokorttelissa tuomiokirkon ja Vanhan Suurtorin välillä. Kadun asukkaisiin kuului erityisesti kauppiaita ja muita säätyläisiä, mutta siellä asui myös huomattava määrä palvelusväkeä. Palon seuraamusten tarkastelussa olen jakanut asukkaat talonomistajiin ja palkollisväkeen.

Tutkimuksessa selvisi, että Ison Kirkkokadun asukkaat kärsivät palossa huomattavia menetyksiä. Erityisen raskaasti palo kohteli kadulla asuneita kauppiaita, jotka menettivät palossa esimerkiksi tavaravarastonsa. Valtaosa kadun asukkaista kuitenkin jäi Turkuun eikä muuttanut esimerkiksi toisiin kaupunkeihin. He muuttivat kaupungin säilyneisiin osiin, vaikka valtaosa heistä ei enää rakentanut uutta kaupunkitaloa kaupunkiin. Myös kadulla asuneet palkolliset jäivät suurimmaksi osaksi Turkuun.