DAC7-direktiivin asettamat velvollisuudet alustatalousyrityksille

Abstract

DAC7-direktiivi (2021/514/EU) otettiin käyttöön 1.1.2023 ja sen tavoitteena on lisätä verotuksen läpinäkyvyyttä sekä torjua veronkiertoa digitaalisessa alustataloudessa. Direktiivin ytimessä on alustaoperaattoreille asetettu raportointivelvollisuus, jonka nojalla niiden tulee kerätä ja ilmoittaa veroviranomaisille tietoja alustansa kautta toimivista myyjistä ja näiden liiketoimista. Muutosdirektiivi täydentää EU:n virka-apudirektiiviä lisäämällä siihen uuden raportointivelvoitteiden kokonaisuuden, joka koskee alustataloutta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia velvoitteita DAC7 asettaa digitaalisen alustatalouden toimijoille ja miten se suhteutuu muuhun sääntelyyn, erityisesti Suomen kansalliseen lainsäädäntöön ja EU-oikeuden perusperiaatteisiin.

Tutkimus on suoritettu oikeusdogmaattisella menetelmällä ja se nojaa voimassa olevaan lainsäädäntöön, viranomaisohjeisiin ja oikeuskirjallisuuteen. DAC7-direktiivi on implementoitu Suomessa lähes sanasta sanaan, ja raportointivelvollisuudet on kirjattu lakiin digitaalisen alustatalouden toimijoiden tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla (1267/2022). Tutkielmassa käsitellään muun muassa raportointivelvollisuuksien soveltamisalaa, huolellisuusmenettelyitä, ilmoitettavia tietoja sekä hallinnollista taakkaa.

Johtopäätöksenä todetaan, että vaikka DAC7 lisää sääntelytaakkaa erityisesti pienille alustatoimijoille, sen voidaan katsoa olevan oikeasuhtainen keino vahvistaa veropohjaa ja edistää verotuksen yhdenmukaisuutta sisämarkkinoilla. Direktiivin soveltaminen edellyttää huolellista tietojen keruuta ja luotettavaa raportointia, mikä korostaa alustaoperaattoreiden roolia kolmannen osapuolen tiedonantovelvollisina. Tutkielma osoittaa, että DAC7:ä koskeva sääntelykokonaisuus on askel kohti tehokkaampaa verovalvontaa digitaalisten markkinoiden aikakaudella ja tarjoaa suuntaviivoja myös mahdollisille tuleville sääntelytoimille.