Minä, me ja yhteisö : tutkimus reaktioista, relaatioista ja rooleista vainajan katsomisessa

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen nykyaikaista vainajan katsomista yksilön, vainajan ja omaisen välisen suhteen ja yhteisön näkökulmista. Aineistoni koostuu kahdeksasta internetkeskustelusta, joissa kirjoittajat ovat jakaneet kokemuksiaan vainajan katsomisesta. Keskustelut on käyty neljällä eri keskustelupalstalla vuosina 2007–2017.

Relationaalinen, suhteita korostava, näkökulmani nojaa ajatukseen, että ihmissuhde ei välttämättä pääty kuolemaan ja myös suhde edesmenneeseen voi olla merkityksellinen. Näin ollen myös vainajan katsominen voi olla vaikuttava ja ihmissuhdetta muovaava kohtaaminen. Tutkimustehtäväni on selvittää, miten kirjoittajat kuvaavat reaktioitaan vainajan katsomistilanteessa ja toiseksi tarkastella vainajan katsomisen merkitystä vainajan ja omaisen välisen relaation näkökulmasta. Kolmanneksi tarkastelen yhteisön eli lähimmäisten ja yhteiskunnan toimijoiden roolia katsomisessa.

Tarkastelen keskusteluja aineistolähtöisesti sisällönanalyysia hyödyntäen.Tarkastelussani olen nostanut aineistosta esiin kolme eri reagointitapaa vainajan katsomistilanteessa. Olen nimennyt nämä järkytykseksi, oivallukseksi ja rauhoittumiseksi. Vainajan ja omaisen välisen relaation näkökulmasta katsomiselle on nähtävissä neljä potentiaalista merkitystä, jotka ovat muistoja turmeleva kohtaaminen, suhdetta korjaavaa kohtaaminen, vainajan hyvästely ja viimeinen velvollisuus vainajaa kohtaan. Katsominen on nähtävissä myös yhteisöllisenä hetkenä, jonka kulkuun lähimmäisillä ja suvun perinteillä on vaikutusta. Lähimmäisten roolina näyttäytyy toimiminen tukena ja neuvojen lähteenä, mutta heillä voi olla myös rajoittava vaikutus. Ammattilaisilta odotetaan ohjausta ja neuvoja ja heidän odotetaan takaavan, että katsomishetki sujuu onnistuneesti. Luotto ammattilaisiin näyttäytyy enimmäkseen vahvana.

Kaiken kaikkiaan vainajan katsomiseen liittyvään keskusteluun ja päätöksiin katsomisesta näyttää liittyvän paljon epävarmuuksia, joihin luultavasti osaltaan vaikuttaa selkeän vainajan katsomisperinteen puuttuminen. Myös reagointi ja suhtautuminen vainajaan sekä katsomisen tavat näyttäytyvät aineiston perusteella monipuolisina ja antavat viitteen tämänhetkisen kuolemankulttuurin pirstalemaisuudesta vainajan katsomisen tapauksessa.