Opettajan toteuttama tunnekasvatus alakoulussa

Abstract

Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten opettajat toteuttavat tunnekasvatusta alakoulussa. Lisäksi tavoitteena oli löytää yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia opettajien käytännöissä toteuttaa tunnekasvatusta. Tunneälytaitojen kehittäminen on tärkeä osa lapsen kasvua ja kehitystä, sillä tunneälytaitoja tarvitaan läpi elämän. Tunnekasvatus alkaa lapsen kotoa, mutta jatkuu päiväkodissa ja koulussa, jolloin myös opettajalla on siinä tärkeä rooli.

Tutkimukseen osallistui kolme opettajaa kahdesta varsinaissuomalaisesta alakoulusta ja heistä jokaisen toimintaa havainnoitiin kolmen päivän ajan. Lisäksi jokaista opettajaa haastateltiin. Havainnointiaineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla, kun taas haastatteluaineiston analyysissa hyödynnettiin myös aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Aineisto jaettiin teemoihin Reyesin ja kollegoiden (2020) tunneälytaitojen määritelmän pohjalta.

Havainnoista ilmeni, että tunnekasvatusta toteutettiin monipuolisesti eri keinoin. Yhtäläistä opettajille oli, että he tukivat oppilaiden tunteiden tunnistamisen taitoa nimeämällä tunteita yhdessä oppilaiden kanssa. Lisäksi he antoivat oppilaiden tunteille tilaa ja korostivat haastatteluissa, että kaikki tunteet ovat heidän luokissaan sallittuja. Kaikki tutkimukseen osallistuneista opettajista ajattelivat, että tunnekasvatuksella on tärkeä merkitys luokan ilmapiirin kannalta. Haastatteluaineistoista nousi esille eroavaisuuksia muun muassa siinä, miten opettajat käsittivät tunnekasvatuksen ja miten he toteuttivat sitä suunnitelmallisesti.

Kaikki tutkimukseen osallistuneista opettajista korostivat tunnekasvatuksen tärkeyttä, mutta totesivat myös, ettei sille ole varattu lukujärjestyksessä tiettyä ajankohtaa, jolloin sen toteuttaminen on osin riippuvaista siitä, miten ja kuinka paljon opettaja haluaa sitä opetukseensa sisällyttää. Tutkimukseen osallistuneiden opettajien mukaan tunnekasvatusta käsiteltiin heidän opintojensa aikana vain pintapuolisesti, mikä saattaa olla myös yhtenä syynä tunnekasvatuksen eriäviin käytänteisiin. Mikäli tunneälytaitojen kehittämistä käsiteltäisiin enemmän opettajankoulutuksessa, olisi valmistuvilla opettajilla paremmat lähtökohdat tunnekasvatuksen toteuttamiseen. Tällöin opettajat olisivat mahdollisesti tietoisempia myös omista tunneälytaidoistaan, joilla on tutkitusti merkitystä myös oppilaiden tunneälytaitojen kehittymisessä.