Indusoitu yskösnäyte vaikean astman arvioinnissa

dc.contributor.authorValkama, Eero
dc.contributor.departmentfi=Lääketieteellisen tiedekunnan yhteiset|en=Common / Faculty of Medicine|
dc.contributor.facultyfi=Lääketieteellinen tiedekunta|en=Faculty of Medicine|
dc.contributor.studysubjectfi=LL-tutkinto, syventävät opinnot|en=Advanced Studies in Medicine|
dc.date.accessioned2024-04-11T14:59:03Z
dc.date.available2024-04-11T14:59:03Z
dc.date.issued2024-03-28
dc.description.abstractVaikean astman hoito on haaste terveydenhuollolle runsaiden oireiden, taudin heterogeenisyyden ja astman peruslääkkeiden huonon hoitovasteen vuoksi. Taudin taustalla olevia vaihtelevia tautimekanismeja ja kliinistä kuvaa on pyritty jäsentämään alatyyppijaoilla. Alatyyppien merkitys on ollut kasvavassa roolissa viimeisen vuosikymmenen aikana markkinoille hyväksyttyjen ja kehitteillä olevien täsmälääkkeiden ansiosta.Indusoitu yskösnäyte on kultainen standardi astman immunologisen alatyypin selvittelyssä. Näyte saadaan inhaloimalla suolavettä nebulisaattorilla, jolloin tuotetusta ysköksestä voidaan määrittää hengitysteiden limakalvojen tulehdussolujen jakauma. Solujen suhteellisten osuuksien perusteella astma voidaan luokitella endotyyppeihin, joita ovat eosinofiilinen, sekamuotoinen, neutrofiilinen ja paucigranulosyyttinen astma. Tietoa voidaan käyttää apuna personalisoidun hoidon suunnittelussa. Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli arvioida potilasryhmää, jolle tehtiin indusoitu ysköstutkimus Tyksissä osana vaikean astman selvittelyä vuosien 2018–2020 aikana. Tutkimuksessa arvioitiin, oliko yskösnäytteellä saadusta tiedosta hyötyä vaikean astman erikoislääkkeen aloituksessa, auttoiko tutkimus tunnistamaan lääkehoidosta hyötyviä potilaita ja miten yskösnäyte vertautui astmassa tyypillisesti käytettäviin biomerkkiaineisin. Seurannassa potilaiden tilaa arvioitiin astman oirehallintaa mittaavan astmatestin, spirometriatulosten ja pahenemisvaiheiden perusteella.Indusoidusta yskösnäytteestä oli erityisesti hyötyä vaikeaan astmaan liittyvän neutrofiilisen tulehduksen tunnistamisessa, johon ei ole käytössä hyviä biomerkkiaineita. Sekamuotoisessa astmassa vaste biologisille lääkkeille oli huonompi kuin eosinofiilisessa. Neutrofiilisessa astmassa hyöty atsitromysiinistä oli suurempi kuin paucigranulosyyttisessä. Yskösnäytteen perusteella ei kuitenkaan tunnistettu kaikkia potilaita, jotka hyötyivät biologisesta lääkkeestä. Pienen otoskoon vuoksi löydökset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Indusoitu ysköstutkimus oli hankala toteuttaa vaikeaa astmaa sairastavilla, ja usealta tutkittavalta ei saatu luotettavaa näytettä tai muodostettua solujakaumia.
dc.format.extent42
dc.identifier.olddbid193706
dc.identifier.oldhandle10024/176763
dc.identifier.urihttps://www.utupub.fi/handle/11111/18679
dc.identifier.urnURN:NBN:fi-fe2024041016243
dc.language.isofin
dc.rightsfi=Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.|en=This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.|
dc.rights.accessrightsavoin
dc.source.identifierhttps://www.utupub.fi/handle/10024/176763
dc.subjectindusoitu yskösnäyte, biomerkkiaine, vaikean astman alatyyppi
dc.titleIndusoitu yskösnäyte vaikean astman arvioinnissa
dc.type.ontasotfi=Syventävien opintojen kirjallinen työ|en=Second Cycle degree thesis|

Tiedostot

Näytetään 1 - 1 / 1
Ladataan...
Name:
Valkama_Eero_opinnayte.pdf
Size:
824.45 KB
Format:
Adobe Portable Document Format