Kasinolta kortistoon : Riski ja vastuu suomalaisessa talouslehdistössä 1985–1993

Abstract

Tämä tutkielma tarkastelee, miten riskiä ja vastuuta käsiteltiin suomalaisessa talouslehdistössä vuosina 1985–1993. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten erilaisiin taloudellisiin ja sosiaalisiin riskeihin sekä erilaisiin riskinottajiin suhtauduttiin, ja miten talouslehdistön näkemyksien mukaan erilaisia riskejä olisi tullut jakaa valtion, yksilön sekä markkinoiden kesken. Tutkielman ajallinen rajaus antaa hyvät lähtökohdat tarkastella riskeihin ja vastuuseen liittyviä kysymyksiä. Vuosina 1985–1989 Suomen talouskehitystä leimasivat talouden ylikuumeneminen, rahamarkkinasääntelyn purkaminen, olematon arvopaperimarkkinoiden sääntely ja valvonta sekä omaisuuserien arvonnousu. Edellä mainitut seikat lisäsivät kotitalouksien, pankkien ja yritysten riskinottoa, minkä vuoksi 1980-luvun jälkipuoliskosta käytetään myös nimitystä kasinotalous. Vuodesta 1990 alkaen Suomen talous vajosi taantumaan, joka kehittyi nopeasti Suomen lähihistorian vaikeimmaksi talouslamaksi. Pankkikriisin, suurtyöttömyyden ja konkurssiaallon kaltaiset lama-ajan ilmiöt pakottivat laajaan yhteiskunnalliseen keskusteluun siitä, kenen olisi kuulunut olla vastuussa laman myötä realisoituneista taloudellisista ja sosiaalisista menetyksistä. Tutkielman alkuperäisaineisto koostuu neljässä suomenkielisessä talousaiheisessa aikakauslehdessä eli Talouselämässä, Arvopaperissa, Veronmaksajassa sekä Taloustaidossa tarkasteluvälillä ilmestyneistä pääkirjoituksista. Aineiston analysointi on toteutettu yhdistelemällä aineistolähtöisen sisällönanalyysin periaatteita sekä kriittisen diskurssianalyysin tutkimusperinnettä. Talouslehdistön ajatusmaailmaa hallitsivat koko tarkastelujakson ajan voimakas markkinatalousmyönteisyys ja yksilönvastuun korostaminen. Talous haluttiin vapauttaa valtion ohjauksesta ja sääntelystä, sillä valtion pyrkimykset hallita talouden epävarmuustekijöitä nähtiin lisäävän markkinoiden tehottomuutta ja siten haittaavan talouden suotuisaa kehitystä. Talouslehdistö näki kasinotalousvuosina riskinoton mahdollisuutena. Sijoittamisella tai muulla taloudellisella riskinotolla hankittua varallisuutta pidettiin merkkinä yksilön kyvykkyydestä. Laman myötä taloudelliseen riskinottoon alettiin suhtautua selvästi varovaisemmin. Sijoittamisesta käydyssä keskustelussa korostuivat lama-aikana riskienhallintaan liittyvät teemat. Talous- ja rahoitusalan ammattilaisilta edellytettiin sopeutumiskykyä lisääntyneeseen taloudelliseen epävarmuuteen. Tavallisten suomalaisten taloudelliseen riskinottoon suhtauduttiin sen sijaan useissa puheenvuoroissa tuomitsevasti. Kansalaisilta edellytettiin lama-aikana turhien riskien karttamista. Yksilön tuli olla talouslehdistön näkemyksen mukaan itse vastuussa riskien realisoitumisesta aiheutuneista taloudellisista ja sosiaalisista menetyksistä. Poikkeuksen tähän tekivät pankkituet, joita talouslehdistö piti välttämättöminä, vaikkakin periaatteen tasolla pankkien tukemista paheksuttiinkin. Talouslama nähtiin osoituksena kansalaisten moraalin rapautumisesta. Talouslehdistössä valtiota syytettiin liian holhoavaksi sekä vaadittiin yksilöä kantamaan suurempaa vastuuta toimeentulostaan.