Näkymättömän rodun luomat representaatiot suomalaisissa oppikirjoissa : Diskurssianalyysi perusopetuksen historian oppikirjoista

Abstract

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tein diskurssianalyysin siitä, miten suomalaisen perusopetuksen yläkoulun historian oppikirjat tuottavat ja ylläpitävät valkonormatiivisuutta ja valkoista tietämättömyyttä sekä miten valkonormatiivisuuden hegemonia muuttuu vuosien 1985, 1994, 2004 ja 2014 opetussuunnitelmakausien välillä. Tutkielmani tavoitteena on selvittää oppikirjoissa vallitsevat hegemoniset diskurssit ja tarkastella tuottavatko nämä diskurssit vinoutunutta tiedonmallia. Tutkielmani teoreettinen viitekehys pohjautuu postkolonialistiseen näkökulmaan sekä rodullistamisen, rasismin, valkonormatiivisuuden ja valkoisen tietämättömyyden käsitteisiin. Tarkastelen valkonormatiivisuutta ilmiönä, jossa valkoisuus ja eurooppalaisuus rakentuvat näkymättömiksi normeiksi. Tarkastelen valkoista tietämättömyyttä sosiaalisesti tuotettuna vinoutuneena tiedon tuottamisen tapana. Analyysini perustuu neljään tunnistamaani hegemoniseen diskurssiin, joiden kautta valkonormatiivisuus ja valkoinen tietämättömyys rakentuvat oppikirjoissa. Nimesin diskurssit seuraavasti: eurooppakeskeinen edistysdiskurssi, eurooppakeskeinen sivistysdiskurssi, rodullistamisdiskurssi sekä valkonormatiivisen suomalaisuuden ja kansallisen identiteetin diskurssi. Diskursseissa Eurooppa ja eurooppalaisuus asettuvat historian kerronnan keskiöön sekä kehityksen ja sivistyksen mittapuuksi, kun taas Euroopan ulkopuoliset alueet ja kansat esitetään ongelmakeskeisinä, passiivisina toiminnan kohteina tai kehityksen vastaanottajina. Erityisesti vanhemmissa oppikirjoissa kolonialismiin liittyvä rakenteellinen väkivalta ja rodulliset hierarkiat jäävät taustalle tai normalisoidaan edistys- ja sivistysnarratiivien kautta. Ajallinen vertailu kuitenkin osoittaa, että oppikirjojen diskursseissa on tapahtunut selkeä muutos kohti kriittisempää ja moniäänisempää historiankerrontaa. Vuoden 2014 opetussuunnitelmakauden oppikirjoissa kolonialismin vaikutuksia nykypäivään käsitellään ja rasismin olemassaolo tunnustetaan. Lisäksi suomalaisuuden valkonormatiivisuutta aletaan kyseenalaistamaan. Eurooppakeskeinen historian kerronnan tapa kuitenkin säilyy oppisisältöjen perustana. Tämä osoittaa, että valkonormatiivisuus ja valkoinen tietämättömyys eivät katoa kokonaan, mutta muuttavat muotoaan.