Satunnaisten syiden -konstruktio ja kelvoton yritys henkirikoksissa

Abstract

Rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetään niin kutsutusta kelvottomasta yrityksestä ja satunnaisten syiden vaikutuksesta rikoksen yrityksen rangaistavuuteen. Momentin mukaan teko on ensinnäkin edennyt rikoksen yritykseksi, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Rikoksen yrityksestä voidaan kuitenkin rangaista silloinkin, jos vaara rikoksen täyttymisestä on jäänyt syntymättä vain satunnaisista syistä. Näin rangaistavien yritystekojen piiriin voi sisältyä myös sellaisia rikoksen yrityksiä, jotka käytännössä ovat olleet kelvottomia. Satunnaisten syiden -kriteeri voi näin tuoda liikkumavaraa yrityskynnyksen vaaravaatimukseen. Tutkielman kohteena ovat henkirikoksen yrityksen rangaistavuuden kriteerit tilanteissa, joissa käsillä on kelvoton yritys, mutta joihin voidaan soveltaa rikoslain satunnaisten syiden -kriteeriä. Tutkielman tavoitteena on systematisoida voimassa olevaa oikeustilaa rankaisemattoman kelvottoman yrityksen ja satunnaisten syiden -konstruktion rajanvedon välillä. Tutkielmassa vastataan tutkimuskysymykseen, millainen on näiden konstruktioiden välinen suhde. Lisäksi tutkielman apukysymyksinä selvitetään, millaisessa tilanteessa käsillä on kelvoton yritys sekä mitkä tekijät voivat puoltaa satunnaisten syiden soveltamista henkirikoksen yritystekoon. Tutkielman metodi on lainopillinen. Tutkielmassa pyritään tuottamaan voimassa olevaa oikeutta koskevia tulkinta- ja systematisointikannanottoja tutkielman kohteesta. Tutkimuskysymyksiin vastataan analysoimalla ja vertailemalla aihetta käsittelevää oikeuskirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä sekä esitöistä ilmeneviä lainsäätäjän kantoja. Tutkielma osoittaa, että kelvottoman yrityksen ja satunnaisten syiden -kriteerin suhde on tiivis ja vuorovaikutteinen henkirikosten yritysten rangaistavuutta ratkaistaessa. Satunnaisten syiden -kriteerillä on merkittävä kaventava vaikutus kelvottoman yrityksen soveltamismahdollisuuksiin. Tuomioistuimella vaikuttaa olevan laaja harkintavalta satunnaisten syiden -konstruktion tulkinnan suhteen, eikä soveltamiselle vaikuta olevan yleispätevää kriteeristöä tai täsmällisiä rajoja, mikä voi johtaa konstruktion hyvinkin laajaan tulkintaan. Oikeuskirjallisuudessa hyödynnetty aikaprioriteetti tai yritysteon vaarapotentiaali voivat mahdollisesti ratkaista satunnaisten syiden -kriteerin soveltumisen ja siten henkirikoksen yrityksen rangaistavuuden. Nimenomaan vastaajan menettelyn vaarapotentiaali vaikuttaa olleen ratkaiseva tekijä tutkielmassa käsitellyissä konstruktiota koskevissa oikeustapauksissa. Myös lain esitöissä käsitellyt apusäännöt ja oikeustieteen hypoteesit voivat auttaa satunnaisten syiden -konstruktion soveltamisessa henkirikoskontekstissa, mutta ne eivät sovellu aukottomasti kaikkiin tapauksiin.