”Ja hänen suunsa, joka oli aina lukittu, repesi auki.” : Kiusattujen ja kiusaajien piirteiden dynamiikka uudessa kotimaisessa nuortenkirjallisuudessa.

Abstract

Käsittelen pro gradu -tutkielmassani kolmea uutta kotimaista nuortenromaania, Maria Aution Paperisudet (2005), Terhi Rannelan Taivaan tuuliin (2007) sekä Henry Ahon Arvet. Romaani kiusatuista (2015). Jokainen valitsemani romaani käsittelee koulukiusaamista. Kysyn, ovatko koulukiusatut ja -kiusaavat henkilöhahmot keskenään niin erilaisia kuin ensin voisi ajatella. Lähden tutkielmassani liikkeelle siitä, millaisia piirteitä hahmoilla on ja miten ne jakautuvat kiusattujen ja kiusaavien kesken. Ovatko kiusatut ja kiusaajat samanlaisia vai erilaisia hahmoja piirteidensä perusteella?

Jokaisessa käsittelemässäni romaanissa tapahtuu loppua kohden kiinnostavaa piirteiden sekoittumista ja kiusattujen ja kiusaajien stabiileilta vaikuttaneiden paikkojen sekoittumista. Esittelen tätä ilmiötä ja kysyn sen pohjalta muun muassa sitä, lähentyvätkö hahmot lopussa toisiaan ja millaiseksi kiusattujen ja kiusaajien välinen suhde muotoutuu tästä sekoittumisesta johtuen. Pohdin myös sitä, millaisia seurauksia koulukiusaamisella on niin yksittäisten henkilöhahmojen piirteiden kannalta kuin yleisemminkin. Kysyn, millaisia temaattisia ulottuvuuksia koulukiusaamisesta henkilöhahmoille syntyneistä seurauksista voi löytää.

Avaan sekä tutkielman alussa että varsinaisissa käsittelyluvuissa oman kohdekirjallisuuteni kytköksiä moderniin kotimaiseen nuortenkirjallisuuteen. Varsinaisena teoreettisena viitekehyksenä toimii erityisesti James Phelanin henkilöhahmoteoria. Phelan nimeää henkilöhahmoille mimeettisen, synteettisen ja temaattisen osa-alueen, joita kaikkia hyödynnän analyysissani luodakseni mahdollisimman kattavan kuvan koulukiusaavista ja -kiusatuista henkilöhahmoista käsittelemissäni uusissa kotimaisissa nuortenromaaneissa.