Lonkan ja polven tekonivelleikattujen huonon toiminnallisen leikkaustuloksen esiintyvyys vuosina 2002–2024 tekonivelsairaala Coxan aineistossa

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lonkan ja polven tekonivelleikattujen huonon toiminnallisen leikkaustuloksen esiintyvyyttä vuosina 2002–2024 Tampereen tekonivelsairaala Coxan aineistossa. Tutkimus toimii esitutkimuksena jatkossa tehtävälle genomitietoa hyödyntävälle tutkimukselle.

Tutkimus toteutettiin takautuvana asiakirjatutkimuksena. 6534 potilaan esiotos koostui Coxassa vuosina 2002–2024 leikatuista potilaista, joilta oli kerätty näytteitä biopankkiin. Esiotoksesta poistettiin potilaat, joilla kyseessä oli uusintaleikkaus eli revisio. Näin ollen lopulliseen otokseen valikoitui 5733 potilasta. Lopullisesta otoksesta valittiin tarkempaan tarkasteluun ne, joilla leikkauksen toiminnallinen lopputulos oli huono. Leikkaustuloksen arvioimista varten käytettiin ankkurikysymystä leikkaustyytyväisyydestä sekä lonkan osalta Oxford hip scorea (OHS) ja polven osalta Oxford knee scorea (OKS). Huono toiminnallinen leikkaustulos määriteltiin vuoden kuluttua leikkauksesta TF-raja-arvon (treatment failure) ja kaksoismäärityksen (OHS-/OKS-kyselyn kysymys yksi ja ankkurikysymys leikkaustyytyväisyydestä) avulla.

Tulosten mukaan lonkan tekonivelleikattuja oli 2349. OHS-kyselyn kokonaispisteet saatiin laskettua 52,4 %:lle (n = 1231). Hoidon epäonnistumista arvioidessa 3,4 % (n =42) täytti kirjallisuuden TF-raja-arvon (TF ≤ 25,5). Kaksoismääritys saatiin laskettua 52,0 %:lle (n = 1220), joista leikkaustuloksen huonoksi koki 0,74 % (n = 9). Polven tekonivelleikattuja oli 3384. OKS-kyselyn kokonaispisteet saatiin laskettua 56,2 %:lle (n = 1901). Hoidon epäonnistumista arvioidessa 5,6 % (n =107) täytti kirjallisuuden TF-raja-arvon (TF ≤ 27). Kaksoismääritys saatiin laskettua 56,0 %:lle (n = 1894), joista leikkaustuloksen huonoksi koki 1,4 % (n = 26).

Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Tampereen tekonivelsairaala Coxassa tehtyjen lonkan ja polven tekonivelleikkausten tulokset ovat olleet linjassa aiemman kirjallisuuden kanssa ja potilastyytyväisyys on ollut seuranta-aikana erittäin hyvää. Jatkossa olisi hyvä selvittää tarkemmin genotyypin ja riskitekijöitä vaikutus huonon leikkauksenjälkeiseen lopputulokseen liittyen. Tätä tietoa voitaisiin tulevaisuudessa käyttää leikkaustarpeen arvioinnin ja paremman hoitotyytyväisyyden kehittämisessä.