Kansallisen hätätilan käsite

Abstract

Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää millaisia ongelmia valmiuslain poikkeusolomääritelmä aiheuttaa suhteessa perustuslain 23 §:ään sekä kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Lisäksi on tarkoitus pohtia, onko nämä ongelmat poistettavissa lainsäädännöllisin muutoksin. Tutkielma käsittelee kansallista ja kansainvälistä kriisilainsäädäntöä Suomessa, mutta pääpaino on poikkeusoloissa ja niiden tarkemmassa määrittelyssä. Lisäksi pyritään selvittämään millaisia ongelmia nykyinen poikkeusolomääritelmä aiheuttaa oikeuden eri osa-alueilla ja voidaanko niitä valmiuslakiin tehtävillä muutoksilla pyrkiä korjaamaan.

Tutkielma on oikeusdogmaattinen – jossa sekä tulkitaan, systematisoidaan että selvennetään nykyistä voimassa olevaa kriisilainsäädäntöä. Tutkielmassa käsitellään lisäksi taloudellisten seikkojen suhdetta kansallisen hätätilan käsitteeseen. Tutkimusmateriaaleina tässä tutkimuksessa on käytetty lainsäädäntöä, kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, oikeuskirjallisuutta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä, hallituksen esityksiä sekä perustuslakivaliokunnan lausuntoja ja mietintöjä.

Valmiuslain poikkeusolomääritelmä aiheuttaa ongelmia suhteessa kansainvälisiin sopimuksiin eikä ole täysin selvää missä määrin esimerkiksi taloudellinen kriisi täyttää sopimusten sekä oikeuskäytännön vaatimukset. Poikkeusolojen määritelmä on osaltaan jätetty avoimeksi sopimuksissa, eikä sopimusteksteistä ole suoraan johdettavissa taloudellisten kriisien suhde näihin vaatimuksiin. Selvää on, että yhteiskuntajärjestyksen tulee olla vaakalaudalla tavalla tai toisella. Poikkeusoloja, mukaan lukien taloudellisia kriisejä, on mahdollista arvioida tapauskohtaisesti. Tietyt kriteerit täyttävä taloudellinenkin kriisi mahdollistaa poikkeusololausekkeiden soveltamisen, jos se linkittyy yhteiskunnan muuhun kriisiin.

Taloudelliset kriisit ovat käsillä, kun väestön toimeentuloon tai maan talouselämän perusteisiin kohdistuu erityisen vakava tapahtuma tai uhka, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti vaarantuvat. Lainkohdasta ei kuitenkaan tarpeeksi selkeästi käy ilmi, ettei yksinomaan taloudellinen kriisi oikeuta poikkeusolotoimivaltuuksien käyttöä. Epäselvyyden ja puutteellisen oikeuskäytännön vuoksi on vaikea konkreettisia arvioita siitä, millainen taloudellinen kriisi täyttäisi poikkeusolojen määritelmän.