Kansallinen turvallisuus perusoikeuksien rajoitusedellytyksenä siviilitiedustelussa : Luottamuksellisen viestin salaisuuden suoja

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on tarkastella Suomen siviilitiedustelulainsäädäntöä ja sen vaikutuksia perusoikeutena turvattuun luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaan. Aihetta tarkastellaan lainopillista metodia käyttäen lähtökohtaisesti voimassaolevaa lainsäädäntöä ja lainvalmisteluaineistoa hyödyntäen. Siviilitiedustelun kautta keskeiseksi tullut käsite kansallinen turvallisuus ja sitä vakavasti uhkaava toiminta ovat tutkielmassa myös tarkastelussa. Käsitteen hieman epämääräistäkin määritelmää on pyritty avaamaan ja pohtimaan sen tarkoitusta ja hyväksyttävyyttä.

Siviilitiedustelu puuttuu merkittävästi luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaan. Tämä näkyy muun muassa siinä, että perustuslakia oli muutettava, jotta tiedustelusta pystyttiin säätämään tavallisella lailla. Perustuslain muuttamiselle on erityisen korkea kynnys. Tiedustelutoimivaltuuksien ottaminen osaksi suomalaista oikeusjärjestystä oli näin ollen painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimaa, vaikkakin lainsäädäntöhankkeeseen kohdistui myös kritiikkiä.

Tutkielmassa aihetta tarkastellaan myös siitä näkökulmasta, millaisia reunaehtoja kansainvälinen sääntely ja ratkaisukäytäntö antavat sekä luottamuksellisen viestin salaisuuden suojan rajoittamiseen että siviilitiedustelusääntelyyn. Kansallisen turvallisuuden käsitteen määrittely on pitkälti kansallisella tasolla tapahtuvaa, mutta joitakin suuntaa-antavia ja rajoja asettavia ratkaisuja on myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antanut aiheeseen liittyen.

Tutkielmassa tarkastellusta voidaan todeta, että siviilitiedustelulla luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaan puuttuminen on sinänsä perusteltua. Kansallinen turvallisuus on merkittävä kollektiivinen hyvä, jota on suojeltava. Kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvat vakavat uhkat ovat luonteeltaan myös yksilön oikeuksia mahdollisesti loukkaavia. Se, että luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaa rajoitetaan välttämättömissä määrin, jotta uhkista saataisiin etukäteen tietoa ja ne voitaisiin mahdollisesti estää, on mielestäni perusteltua ja välttämätöntä yhteiskunnan toiminnan ja turvallisuuden varmistamiseksi.

Perutuslakiin tehtyyn muutokseen ja luottamuksellisen viestin salaisuuden suojan heikentämiseen liittyy kuitenkin riski siitä, että uutta rajoitusperustetta käytettäisiin mahdollisesti tulevaisuudessa myös muissa tilanteissa. On hyvinkin mahdollista, että tällaiset tilanteet ovat täysin perusteltuja. Kuitenkin kansallisen turvallisuuden käsitteen ollessa suhteellisen laaja, ajassa muuttuva ja erilaisiin tilanteisiin muovautuva, on kiinnitettävä erityistä huomioita rajoitusperustetta tulkittaessa siihen, ettei sen merkitystä tarpeettomasti laajenneta.