Cash Flow Stability and the Cost of Debt: Evidence from Nordic Listed Firms
Ladataan...
746.18 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset3
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
The pricing of corporate debt is closely linked to firm-level business risk. Prior research, particularly from market-based systems such as the United States, suggests that lenders may require higher risk premiums from firms with more volatile cash flows. However, it is less clear whether this relationship holds in bank-based financial systems.
This thesis examines the relationship between historical cash flow volatility and the cost of debt in the Nordic context, where relationship banking plays an important role. The analysis is based on an unbalanced panel of 192 publicly listed Nordic firms over the period 2019–2024. Fixed-effects panel regressions are used to study the association between cash flow volatility measured as a 5-year rolling coefficient of variation and the ex- post cost of debt, measured as an accounting-based average rather than the marginal cost of new borrowing. In addition, an interaction term between volatility and leverage is included to explore whether capital structure may influence this relationship.
The results do not provide clear evidence that cash flow volatility is associated with higher borrowing costs for Nordic firms. This pattern remains broadly similar when differences in leverage are taken into account. At the same time, leverage is found to be negatively associated with the cost of debt, which may suggest that more highly leveraged firms differ systematically in ways not fully captured in the model, although this interpretation remains tentative.
Overall, the findings may be consistent with institutional differences in how risk is priced in the Nordic financial system. One possible interpretation is that features of bank-based systems may reduce the role of short-term volatility. However, since the present study does not observe lending relationships or contract-level characteristics, this interpretation remains tentative, and alternative explanations such as sample composition and measurement choices remain equally plausible.
Yritysten vieraan pääoman hinnoittelu on läheisesti yhteydessä yritystason liiketoimintariskiin. Aiempi tutkimus, erityisesti markkinakeskeisistä järjestelmistä kuten Yhdysvalloista, viittaa siihen, että lainanantajat saattavat vaatia korkeampia riskipreemioita yrityksiltä, joiden kassavirrat ovat epävakaampia. On kuitenkin epäselvempää, päteekö tämä yhteys pankkikeskeisissä rahoitusjärjestelmissä.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan historiallisen kassavirran volatiliteetin ja vieraan pääoman kustannuksen välistä suhdetta pohjoismaisessa kontekstissa, jossa suhdepankkitoiminnalla on tärkeä rooli. Analyysi perustuu epätasapainoiseen paneeliaineistoon, joka koostuu 192 pohjoismaisesta pörssiyhtiöstä ajanjaksolta 2019– 2024. Kiinteiden vaikutusten paneeliregressioiden avulla tutkitaan kassavirran volatiliteetin (mitattuna 5 vuoden liukuvalla variaatiokertoimella) ja toteutuneen vieraan pääoman kustannuksen (mitattuna kirjanpitopohjaisena keskiarvona uuden luotonoton rajakustannuksen sijaan) välistä yhteyttä. Lisäksi malliin on sisällytetty volatiliteetin ja velkaantuneisuuden välinen interaktiotermi sen selvittämiseksi, voiko pääomarakenne vaikuttaa tähän suhteeseen.
Tulokset eivät tarjoa selkeää näyttöä siitä, että kassavirran volatiliteetti olisi yhteydessä korkeampiin lainakustannuksiin pohjoismaisilla yrityksillä. Tämä kaava pysyy pitkälti samana, kun velkaantuneisuuden erot otetaan huomioon. Samaan aikaan velkaantuneisuuden havaitaan olevan negatiivisesti yhteydessä vieraan pääoman kustannukseen, mikä saattaa viitata siihen, että korkeammin velkaantuneet yritykset eroavat järjestelmällisesti tavoilla, joita malli ei täysin tavoita, vaikka tämä tulkinta onkin alustava.
Kaiken kaikkiaan löydökset saattavat olla yhdenmukaisia sen kanssa, miten riskin hinnoittelu eroaa institutionaalisesti pohjoismaisessa rahoitusjärjestelmässä. Yksi mahdollinen tulkinta on, että pankkikeskeisten järjestelmien piirteet saattavat vähentää lyhyen aikavälin volatiliteetin merkitystä. Kuitenkin, koska tässä tutkimuksessa ei havainnoida lainasuhteita tai sopimustason ominaisuuksia, tämä tulkinta jää alustavaksi, ja vaihtoehtoiset selitykset, kuten otoksen koostumus ja mittausvalinnat, ovat yhtä lailla uskottavia.