Synnynnäiset aivojen rakennepoikkeavuudet ja niiden fenotyypit Varsinais-Suomessa

Abstract

Synnynnäiset aivojen rakennepoikkeavuudet ovat oirekuviltaan ja aiheuttajiltaan heterogeeninen ryhmä, joista on verrattain vähän laajaa aiempaa Suomessa tehtyä tutkimustietoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietämystä Suomessa esiintyvistä aivomalformaatioista, niiden kliinisestä kuvasta ja etiologiasta. Tutkimusaineiston avulla on tarkoitus parantaa aivomalformaatiopotilaiden perinnöllisyysneuvonnan mahdollisuuksia ja parantaa aivomalformaatiopotilaille tehtävää diagnostiikkaa, jotta mahdollisimman suuri osa potilaista pääsisi täsmälliseen diagnoosiin. Tutkimus toteutettiin rekisteritutkimuksena. Tutkittavat haettiin Turun yliopistollisen keskussairaalan potilastietojärjestelmästä pikapoiminta-ajona, ja aineistoa täydennettiin Progeny-sukupuuarkistoa käyttäen. Aineistoksi valikoitui vuodesta 2010 lähtien alle kymmenen vuoden iässä saadut Q04- alkuiset diagnoosit. Lisäksi Progeny-arkistosta lisättiin 2000-luvulla syntyneet potilaat, jotka eivät kuuluneet pikapoiminta-ajoon. Sisällyttämistä varten potilailla tuli olla riittävät potilastietomerkinnät ja TYKSin kuvaverkosta löytyvä pään magneettikuvaus. Valikoituneiden potilaiden potilastietomerkinnöistä taulukoitiin kliiniseen kuvaan liittyviä tietoja, kuten tietoja mahdollisesta epilepsiasta tai kehityksellisestä poikkeavuudesta. Lisäksi taulukoitiin etiologiaan ja diagnostiikkaan liittyviä tietoja, joita olivat esimerkiksi tiedot mahdollisesta etiologisesta diagnoosista, ja tiedot etiologista diagnoosia varten tehdyistä geneettisiä tutkimuksia. Vertailua varten eri malformaatiotyypit jaettiin viiteen luokkaan, jotka olivat neurulaatioon liittyvät poikkeavuudet, ventraaliseen induktioon liittyvät poikkeavuudet, kortikaalisen kehityksen poikkeavuudet, takakuopan poikkeavuudet ja muut poikkeavuudet. Tutkimusaineistoksi tuli lopulta 86 tutkittavaa. Tutkimuksen perusteella voitiin odotusten mukaisesti aivomalformaatiot todeta muun muassa merkittäväksi kehitysvamman ja epilepsian aiheuttajaksi. Koko aineistossa kehitysvammaa esiintyi 49 %:lla, ja vähintään jonkinasteista kehityksen poikkeavuutta 78 %:lla. Epilepsiaa esiintyi 50 %:lla ja etenkin vaikeahoitoinen epilepsia oli vahvasti edustettuna. Toisaalta aineistossa esiintyi myös paljon lieväoireisia tapauksia, mikä korostaa täsmällisen diagnoosin merkitystä. Aineiston perusteella voitiin myös todeta, että valtaosa aivomalformaatioista jää edelleen ilman täsmällistä diagnoosia. Jotta jatkossa suurempi osuus potilaista pääsisi täsmälliseen diagnoosiin, nykyiset NGS-pohjaiset menetelmät tulisivat olla ensisijainen valinta aivomalformaatiopotilaiden geneettisessä diagnostiikassa.