Työn ja vapaa-ajan rajojen rakentuminen etätyössä sosiomateriaalisesta näkökulmasta
Ladataan...
1.19 MB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset9
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Etätyön yleistyminen on muokannut työelämää tavalla, joka on muodostanut työn ja vapaa-ajan välisten rajojen hallinnasta keskeisen osan nykyaikaista työelämää. Aiempi tutkimus viittaa siihen, että etätyöntekijöiden rajanhallinnan käytännöt mukautuvat jatkuvasti teknologisen muutoksen mukana. Sosiomateriaalisesta näkökulmasta katsottuna rajojen hallinta ei ole pelkästään psykologinen prosessi, vaan siihen vaikuttavat myös teknologia, tilalliset ja ajalliset järjestelyt sekä näiden muodostamat affordanssit eli toimintamahdollisuudet, joita edellä mainitut tekijät tarjoavat etätyöntekijöille. Mobiililaitteet, pilvipalvelut ja monikanavaiset viestintäjärjestelmät mahdollistavat työn tekemisen tilanteissa, jotka aiemmin miellettiin yksiselitteisesti vapaa-ajaksi, minkä seurauksena rajat limittyvät ja niitä neuvotellaan jatkuvasti uudelleen arjen käytännöissä. Etätyössä siirtymä työn ja vapaa-ajan välillä puuttuu, jolloin rajat eivät rakennu yhteisestä fyysisestä tilasta, vaan yksilöllisistä materiaalisista olosuhteista ja teknologisesti välittyneestä vuorovaikutuksesta.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan työn ja vapaa-ajan rajojen hallintaa ja hämärtymistä etätyökontekstissa. Tämän tutkielman tavoitteena on selittää työn ja vapaa-ajan rajojen rakentumista etätyöntekijöiden sosiomateraalisissa käytännöissä teknologisten affordanssien ja sosiomateriaalisten kokoonpanojen kautta sekä tuottaa ymmärrystä siitä, miten nämä käytännöt muovaavat rajojen rakentumista ja kokemista digitalisoituneessa etä- työarjessa. Tutkielman tavoitetta lähdettiin selvittämään seuraavien tutkimuskysymysten avulla: 1) millaisissa sosiomateriaalisissa käytännöissä työn ja vapaa-ajan rajat rakentuvat etätyössä, ja 2) millaiset toimintamahdollisuudet muovaavat rajojen rakentumista ja kokemista etätyössä.
Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, ja aineisto kerättiin puolistrukturoiduin teemahaastatteluin pitkäaikaisesti etätyötä tehneiltä työntekijöiltä sekä autoetnografisesti tutkijan kirjoittamana päiväkirjana, jonka merkintöjä kerättiin kuukauden ajan. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan temaattisen analyysin avulla sosiomateriaalisessa viitekehyksessä, jossa rajojen hallinta nähdään sekä sosiaalisesti rakentuvana että tekno- logisten ja tilallisten käytäntöjen muovaamana ilmiönä. Viitekehys mahdollistaa rajanhallinnan tarkastelemisen moniulotteisena aikaan, tilaan ja suhteisiin kytkeytyvänä ilmiönä.
Tutkielman tulokset osoittavat, että etätyöntekijät rakentavat rajoja neljässä toisiinsa kietoutuneessa sosiomateriaalisessa ulottuvuudessa: tilallisissa, teknologisissa, ajallisissa ja sosiaalisissa käytännöissä. Teknologiset käytännöt, erityisesti tietokoneen sulkeminen rituaalina, laitteiden erottelu ja ilmoitusten sammuttaminen, ovat aineiston universaalein rajanhallinnan resurssi. Keskeinen havainto on, että sama objekti, aikarakenne tai sosiaalinen normi voi eri kokoonpanossa joko vahvistaa tai hämärtää rajaa. Teknologia on noussut etätyössä keskeisimmäksi rajojen neuvottelun areenaksi, ilmiöksi, jota tutkielmassa nimitetään digitalisoituneeksi rajojen neuvotteluksi. Rajoja ei enää neuvotella pelkästään ihmisten välillä, vaan yhä enemmän ihmisten ja teknologisten järjestelmien välillä, ja teknologinen hämärtyminen voi tapahtua täysin tahattomasti ilman tietoista päätöstä. Tulosten perusteella etätyöntekijän hyvinvoinnin koetaan rakentuvan sosiomateriaalisten käytäntöjen yhteistoiminnassa, eikä se palaudu yksilön valintoihin tai organisaation normeihin yksinään. Tutkielma tunnistaa myös hämärtymisen kaksinaisluonteen, sillä voimaannuttava hämärtyminen tapahtuu yksilön omasta valinnasta ja koetaan myönteisenä, kun taas kuormittava hämärtyminen syntyy rakenteellisesti teknologisten artefaktien, sosiaalisten normien tai institutionaalisen epäselvyyden välittämänä. Toiseksi tutkielma tunnistaa ei-inhimillisen toimijuuden roolin rajakäytännöissä. Kotitalouden ei-inhimilliset toimijat, kuten lemmikkieläimet, osallistuvat aktiivisesti rajatyöhön pakottamalla taukoihin, tuottamalla siirtymäriittejä ja jäsentämällä viikoittaista läsnäolorakennetta tavalla, jota yksilö ei ole etukäteen valinnut.