Johtamisinstrumentit lentoyhtiöiden kestävyyssirtymässä

Abstract

Lentoliikenne on muodostunut merkittäväksi logistiikan alaksi, ja sen suosion kasvu on ollut nousussa jo pitkään. Samalla sen lisääntynyt määrä aiheuttaa merkittäviä ilmastopäästöjä ja haittoja. Päästöt koostuvat laajalti hiilidioksidista, typen oksideista, vesihöyrystä ja pienhiukkasista, jotka vaikuttavat ilmastoon ja sen puhtauteen laajasti. Lentoliikenteen ekologisesta kestävyyssiirtymästä puhuttaessa nousevat usein esille teknologiset ratkaisut sekä poliittiset toimet lentoliikenteen sääntelyssä. Viime vuosina etenkin puhuttaneita aiheita ovat olleet SAF-polttoaineet sekä sähkö- ja vetylentokoneet. Nämä keinot ovat merkittäviä, mutta kuitenkin yhä aikaa ja suuria resursseja vieviä. Alan sääntely on hajanaista ja osin päällekkäistä ja ristiriitaista. Näiden haasteiden keskellä korostuu tarve ymmärtää, miten johtamisinstrumentit voivat tukea alan toimijoita siirtymässä kohti ekologisesti kestävämpää ilmailualaa. Koska ekologisen kestävyyssiirtymän saavuttaminen alalla on vielä haastavaa, tämä tutkielma tarkastelee kirjallisuuskatsauksena, miten lentoliikenteen ekologista kestävyyssiirtymää voidaan edistää erilaisten johtamisinstrumenttien avulla. Tutkimuskysymyksenä toimii: Millaisten johtamisinstrumenttien avulla voidaan ratkaista lentoliikenteen vihreään siirtymään liittyviä teknologisia ja poliittisia haasteita? Alan haasteet tulevat esille sääntelyiden hajanaisuudessa, infrastruktuurin puutteesta sekä jatkuvasti muuttuvassa kentässä. Teoreettisessa viitekehyksessä painottuvat kolme näkökulmaa: strateginen johtaminen, dynaamiset kyvykkyydet sekä sidosryhmäjohtaminen. Strateginen johtaminen valittiin, koska se kuvaa organisaation kykyä suunnata toimintaansa pitkällä aikavälillä. Dynaamiset kyvykkyydet lisäävät organisaation kykyä sopeutua epävarmaan toimintaympäristöön, ja sidosryhmäjohtamisen tarkoituksena on tukea organisaation kykyä toimia laajassa sidosryhmäverkostossa. Näiden keinojen avulla pyritään jäsentämään, miten lentoyhtiöt voisivat yhdistää teknologiset mahdollisuudet, sääntelyn vaatimukset ja taloudelliset reunaehdot pitkäjänteisiksi ja toteuttamiskelpoisiksi muutoksiksi. Tutkimuksesta saatujen tulosten mukaan strateginen johtaminen tukee erityisesti selkeiden kestävyysarvojen sisällyttämistä strategiaan, resurssien priorisointia ja riskienhallintaa. Sääntelyn hajanaisuuden hallitsemiseksi tulisi alan päästö- sekä lentodatan raportointia selkeyttää ja sääntelyä asettavien tahojen rakenteita yhdenmukaistaa. Dynaamiset kyvykkyydet selittävät, miten pelkät teknologiset ratkaisut eivät riitä, sillä organisaatioiden tulee jatkuvasti kyetä muovautumaan ja sopeutumaan muuttuviin vaatimuksiin ja odotuksiin. Sidosryhmäjohtaminen korostaa, miten ala on täynnä erilaisia sidos-ryhmiä, jotka vaikuttavat toisiinsa. Tämä edellyttää laajaa verkostoyhteistyötä kaikkien toimijoiden kanssa, kuten polttoainetoimittajien, asiakkaiden ja sijoittajien kanssa. Tutkielma osoittaa, että lentoliikenteen ekologiseen kestävyyssiirtymään on mahdollista vaikuttaa johtamisinstrumenttien avulla, eikä ratkaisu ole kiinni pelkästään teknologisista innovaatioista tai suurista resursseista, vaan vaatii myös johtamisinstrumenttien integroimista strategiaan ja arjen toimintaan. Tutkielma rajautuu ekologiseen kestävyyteen ja toimii kirjallisuuskatsauksena, minkä vuoksi se ei tutki tai arvioi johtamisinstrumenttien toimivuutta empiirisesti. Jatkotutkimuksena olisi perusteltua tarkastella käytännön toteutusta ja todellista toimivuutta organisaatioissa.