Liikennevakuutuslain 33 §:n korvausperusteiden soveltaminen yhteenajovahingoissa : autonominen ajoneuvo liikennevahingon osapuolena

Abstract

Tutkielman aiheena on liikennevakuutuslain (460/2016) 33 §:n korvausperusteiden soveltaminen autonomisen ajoneuvon aiheuttamiin yhteenajovahinkoihin liikenteessä. Suomessa liikennevahinkoja korvataan liikennevakuutuslain säännöksien perusteella, jossa säädetään myös ajoneuvojen omistajille ja haltijoille pakollisen liikennevakuutuksen ottamisesta moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vahinkoriskin suojaksi. Autonomisten ajoneuvojen käyttöönottoa ennen on ratkaistava niiden aiheuttamat haasteet, erityisesti sääntelyn yhteensopivuuden osalta. Nykyiset tieliikennelait ja liikennevakuutusjärjestelmä on kehitetty perinteisten ajoneuvojen tarpeita varten, joten lainsäädäntöä saattaa olla tarve muuttaa. Tutkimuksessa halutaan selvittää, miten autonomisten ajoneuvojen yleistyminen vaikuttaisi liikennevahinkojen korvauskäytäntöihin. Tutkimuksessa kiinnostuksen on herättänyt korvausvastuu kahden tai useamman ajoneuvon välisissä yhteenajovahingoissa silloin, kun autonominen ajoneuvo on vahingon osapuolena. Tarkoituksena on tarkastella erityisesti voimassa olevan liikennevakuutuslain 33 §:ää, jossa korvausperuste yhteenajovahingolle on tuottamus, liikennesääntöjen vastainen kulku tai sijainti taikka puutteellinen kunto tai virheellinen kuormaus. Uuden näkökulman tulkintaan luo se, että tutkielmassa selvitetään korvausperusteiden soveltumista, mikäli vahingon on aiheuttanut autonominen ajoneuvo perinteisen kuljettajan ohjaaman ajoneuvon sijaan. Täten tutkielmassa on myös välttämätöntä tarkastella autonomisen ajoneuvon järjestelmän erityispiirteitä ja toiminnan puitteita. Tutkimuksen metodi on lainopillinen. Tutkimusaineistossa keskeisiä ovat vahingonkorvaus- ja vakuutusoikeutta käsittelevä oikeuskirjallisuus. Lisäksi liikennevakuutuslain esityöt ovat apuna liikennevakuutuslain sisältöä ja tarkoitusta selvitettäessä. Autonomisten ajoneuvojen teknologian tarkastelussa aineistona on tieteellisiä artikkeleita sekä erilaisia virallislähteitä ja raportteja. Tutkielman teoreettiseen viitekehykseen kuuluu liikennevakuutus- ja vahingonkorvausoikeuden yleisten periaatteiden ja määritelmien lisäksi autonomisten ajoneuvojen teknologian perusteet. Tutkimuksessa havaitaan, että autonomisten ajoneuvojen kohdalla kuljettajan tuottamukseen perustuva korvausvastuu menettää merkitystään, mikä korostaa muiden korvausperusteiden merkitystä. Myös vakuutusyhtiöiden takautumisoikeuden mahdollisuudet muuttuvat. Toimenpidesuosituksena esitetään liikennevakuutuslain päivittämistä autonomisten ajoneuvojen korvausvastuusuhteita selkeyttävillä säännöksillä sekä liikennevakuutusjärjestelmän uudelleentarkastelua takautumisoikeuden ja riskienjaon näkökulmasta.