Muistan vielä sen päivän : Larp muistelutyön menetelmänä

Abstract

22.10.2018 Kotikunnaan palvelutalossa palattiin vuoteen 1958. Munkit tuoksuivat ala-aulassa, ylhäältä kantautui 50-luvun iskelmiä elävän orkesterin esittämänä ja kellohameiden helmat hulmusivat. Lattia oli täynnä senioreita, joiden posket hehkuivat ja silmät kimmelsivät. Kyse oli Muistatko vielä sen päivän -hankkeen kohokohdasta, senioriryhmän omiin muistoihin perustuvasta larpista, eli liveroolipelistä.

Tässä työssä tutkin larpin soveltuvuutta muistelutyön menetelmäksi. Muistelutyö on ohjattua tai fasilitoitua muistelua, joka tähtää muistelijoiden hyvinvoinnin lisäämiseen, osallistamiseen ja omaehtoisen kulttuurin tukemiseen. Muistelutyötä tehdään usein palvelutaloissa ja sen yleisin kohderyhmä ovat ikäihmiset ja muistisairaat henkilöt. Muistelutyön tukena voidaan käyttää erilaisia menetelmiä, kuten vanhoja runoja, valokuvia, lastenlauluja tai taidelähtöisiä menetelmiä. Larp on toimintaa, joka sijoittuu pelin, leikin, teatterin ja kertomuksen välimaastoon. Se on taidemuoto, jonka subjektina on kokija. Larpissa luodaan illuusio toisenlaisesta todellisuudesta ja pelaajat elävät hetken roolihahmonaan. Menetelmänä larp on immersiivinen, mukaansa tempaava ja kokonaisvaltainen. Muistatko vielä sen päivän -hankkeessa sovellettiin larppia muistelutyön menetelmäksi ensimmäistä kertaa.

Tämän tutkimuksen tilaaja on Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry, ja kohderyhmä palvelutalo Kotikunnaan päiväpaikka Villan maanantairyhmäläiset. Maanantairyhmän jäsenillä on kaikilla jokin muistisairaus. Tästä syystä olen kiinnittänyt tässä tutkimuksessa erityishuomiota eettisyyteen. Käyttämiäni menetelmiä ovat muistitietotutkimusta muistuttavat kerronnalliset ryhmähaastattelut, osallistuva havainnointi, palautekyselyt sekä teemoittain analysointi. Keräämäni aineiston perusteella olen vastannut neljään alatutkimuskysymykseen, ja vastauksia jatkoanalysoimalla päätutkimuskysymykseen: Soveltuuko larp muistelutyön menetelmäksi? Miksi?

Tästä tutkimuksesta selvisi, että larp sopii muistelutyön menetelmäksi. Se vaatii kuitenkin ohjaajaltaan spesifiä ammattitaitoa, vie aikaa enemmän kuin perinteiset muistelutyön menetelmät ja pureutuu hyvin syvälle muistoihin. Onnistuessaan se on antoisaa ja lisää osallistujiensa koettua hyvinvointia, voimauttaa, eheyttää minäkuvaa, lisää yhteisöllisyyttä ja innostaa. Tutkimuksen myötä nousi esiin muutamia jatkotutkimuksen ja -kehityksen tarpeita, joista akuuteimpana molempia hyödyttävä muistelutyön ja muistitietotutkimuksen yhdistäminen.