SOHO/ERNE- ja IMP-8/GME-instrumenttien ristiinkalibrointi yli 100 MeV:n protonienergioissa
Ladataan...
5.21 MB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset4
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma keskittyy Auringon hiukkaspurkauksien (solar energetic particles, SEP) tutkimiseen hyödyntäen ERNE- ja GME-instrumenttien mittauksia. Aineistona käytettiin erityisesti SOHO-satelliitin ERNE-instrumentin vuosien 1996–2001 havaintoja sekä IMP-8-satelliitin GME-instrumentin dataa. Työssä tutkittiin korkeaenergisten hiukkaspurkauksien dynamiikkaa, energiaspektrejä ja korreloitiin tuloksia instrumenttien mittausten välillä käyttäen mm. RANSAC-menetelmää ja $\chi^2$-analyysiä.
Johdanto-osiossa kuvataan Auringon rakennetta, sen aktiivisuuteen liittyviä ilmiöitä, kuten hiukkaspurkauksia. Tässä osiossa myös esitetään yleisesti käytettyjen hiukkasilmaisimien toimintamekanismit. Data ja menetelmät -luvussa esitellään käytetyt mittalaitteet: SOHO:n ERNE- ja IMP-8:n GME-instrumentit. Lisäksi luvussa tarkastellaan käytettyjä laskennallisia menetelmiä, kuten ortogonaalista etäisyysregressiota (ODR), RANSAC-menetelmää poikkeavien havaintojen tunnistamiseen sekä $\chi^2$-analyysiä datan sovittamiseksi teoreettisiin malleihin.
Tutkielman tavoitteena oli arvioida efektiivinen energia ERNE-instrumentin syvimmälle AC1-kerroksen antikoinsidenssi-ilmaisimelle, joka on aiemmin toiminut vain hiukkaskilpenä. Tämä tehtiin korreloimalla ERNE-dataa GME-datan kanssa, jolla protonien differentiaalivuot 92.5–485~MeV on jaettu seitsemään energia-alueeseen. Analyysin perusteella löydettiin optimaaliset energiakanavat, 165.57~MeV ja 202.34~MeV, mutta havaitut $\chi^2$-arvot viittaavat poikkeamiin odotetusta mallista. Tuloksia verrattiin myös simulaatioihin, mutta GME:n energiakanavaa ei voitu pitää suoraan ERNE-laskurin vastinparina.