Jakamistalousalustojen sopimusperusteinen vastuu

Abstract

Tutkielman aiheena on jakamistalousalustojen sopimusperusteinen vastuu. Jakamistalousalustoilla tarkoitetaan alustoja, jotka välittävät henkilöiden välisiä palvelusopimuksia. Tutkielmassa keskitytään ruoankuljetus- ja henkilökuljetuspalveluita tarjoaviin jakamistalousalustoihin. Niiden toiminta perustuu kolmikantaiselle sopimussuhderakennelmalle, jossa alusta ei ole sopimusosapuoli palvelusopimuksessa, joka koskee sitä palvelua, jonka alustalla toimiva tarjoaja suorittaa. Tutkielmassa käsitellään jakamistalousalustojen vastuuta niiden toimiessa sopimusten välittäjinä, sekä mahdollisia tulkintasuuntia, joiden perusteella alusta voidaan nähdä sopimusosapuolena varsinaisessa palvelusopimuksessa. Tutkielman tarkoitus on havainnollistaa vastuun jakautumista jakamistalousalustojen toimijoiden välillä, sekä oikeuden mahdollisia kehityssuuntia. Jakamistalousalustojen sopimussuhteiden perusteella sopimus ruoankuljetus- tai henkilökuljetuspalvelusta solmitaan alustan käyttäjien välille. Toinen käyttäjistä on kuluttaja ja toinen palvelun tarjoaja. Sopimusoikeuden privity of contract -periaatteen mukaan sopimuksessa ei voida sopia velvoitteista kolmannelle osapuolelle. Jakamistalousalustoille ei siis sopimusoikeuden perusperiaatteiden valossa sopimusperusteisesti vastuussa palvelusopimuksesta. Euroopan unionin kuluttajansuojaoikeus ei myöskään aseta tästä poikkeavaa pakottavaa lainsäädäntöä. Jakamistalousalustojen toimiessa välittäjinä tutkielman tuloksena on, että kuluttajansuojalain 12:1 tarkoitettu välittäjän vastuu ei sovellu ruoankuljetus- tai henkilökuljetuspalveluita tarjoaviin jakamistalousalustoihin. Tutkielman menetelmä on lainoppi, eli tutkielmassa pyritään selvittämään voimassa olevan oikeuden sisältöä. Lähdeaineistona käytetään lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöä, virallislähteitä ja oikeuskirjallisuutta. Tutkielmassa on lisäksi de lege ferenda -piirteitä sen käsitellessä myös oikeuden mahdollisia kehityssuuntia.