”JOS MÄ EN OIS TÄSSÄ, NIIN MÄ JOKO MAKAISIN HUONEESSA TAI SITTE MÄ OISIN KADULLA TEKEMÄSSÄ JOTAIN, MITÄ MUN EI PITÄIS RUETA TEKEMÄÄN” : Työtoiminnan merkitykset pitkäaikaisasunnottomille suunnatun asumisyksikön asukkaiden tulkitsemana
402.76 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset548
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani aiheena on työtoiminnan saamat merkitykset pitkäaikaisasunnottomille
suunnatun asumisyksikön asukkaiden tulkitsemana ja asukkaiden arvio työtoiminnan
merkityksestä asumisen onnistumiselle. Teoriaosuudessa liitän tutkielmani
osaksi huono-osaisuus -tutkimusta, ja tarkastelen asunnottomuutta huono-osaisuuden indikaattorina.
Pohjustan tutkielmaani käsittelemällä asunnottomuuden poistamiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi
rakennettua Asunto ensin -mallia, sen ilmenemistä Suomessa sekä
mallin toteutusta asumissosiaalisen työn avulla, johon työtoimintakin kuuluu. Keräsin aineistoni
etnografisen tutkimusotteen avulla erään asumisyksikön työtoiminnassa kahden
viikon aikana joulukuussa 2017. Hyödynsin aineiston keruussa osallistuvaa havainnointia
ja epävirallisia keskusteluita asukkaiden kanssa. Lisäksi haastattelin viittä asumisyksikön
asukasta. Analysoin aineistoja sisällönanalyysin keinoin.
Asukkaiden työtoiminnalle antamia merkityksiä yhdisti toimijuus. Työtoiminnassa toimijuus
liittyi mahdollisuuksiin työtoiminnassa, työyhteisöön sekä muutos- ja unelmapuheeseen.
Työtoiminta mahdollistaa asukkaille vapauden valita, ja tämä valinnanvapaus
loi asukkaille muita mahdollisuuksia toimijuudelle työtoiminnan sisällä ja työtoiminnan
kautta. Työtoiminta toi asukkaiden elämään rytmiä ja sisältöä, jonka takia esimerkiksi
päihteiden käyttö oli monen asukkaan kohdalla vähentynyt. Työtoiminta mahdollisti
osalle asukkaista valtaa ja vastuunottoa niin asumisyksikön ja yhteisön asioissa kuin
omassa elämässä.
Vertaisuus työyhteisössä koettiin tärkeänä tukipilarina asumisen onnistumiselle, koska
yhteisön nähtiin tukevan päihteettömyyttä. Työtoimintaan osallistuvia asukkaita yhdisti
samankaltaiset kokemukset, jotka loivat asukkaiden välille yhteenkuuluvuutta. Toisaalta
vastakkaista, vähättelevää ja toista arvostelevaa puhetta ilmeni jonkin verran. Puheillaan
osa asukkaista halusi tehdä eroa toisina pitämiinsä asukkaisiin. Työtoiminnassa asukkaat
pystyivät ottamaan aktiivista roolia ja toimimaan itsenäisesti. Työtoiminnan avulla asukkaiden
itseluottamus ja omanarvontunto nousivat. Positiivinen, päihteetön ilmapiiri ja onnistumisen
kokemukset mahdollistivat asukkaissa muutos- ja unelmapuhetta, johon liittyi
unelmia liittyen asumiseen. Osa oli määrätietoisesti alkanut toteuttaa muutoksia elämässään.