”Nyt on verhot, matot ja minä lattialla” Puhujan ilmentämä häpeä BEHMin Draaman kaari viehättää -albumin sanoituksissa

Abstract

Tutkielmassani analysoin Rita Behmin, taitelijanimeltään BEHM, esikoisalbumia Draaman kaari viehättää (2020). Tutkin, miten sanoituksissa ilmenee puhujan kokema häpeä. Käsittelen häpeää teemana ja erittelen sanoituksissa ilmenevää häpeää puhumisen, nukkumisen sekä piiloutumisen konteksteissa. Puhuminen, piiloutuminen ja paljastuminen sekä nukkuminen nousevat albumin kappaleissa valokeilaan useita kertoja, joten ne kannattelevat albumin häpeätematiikkaa. Pohdin lisäksi verhojen symboliikkaa, sillä verhot esiintyvät useassa albumin kappaleessa. Käsittelen myös draaman kaarta, tekijän biografiaa sekä albumin kansikuvaa suhteessa albumin teemaan.

Tarkastelen tutkielmassani kappaleiden sanoituksia temaattisesti ja hyödynnän tarkastelussa lyriikan tutkimuksen käsitteitä, jotka pohjaan Siru Kainulaisen, Kaisu Kesosen ja Karoliina Lummaan toimittamaan Lentävä hevonen, Välineitä runoanalyysiin -teokseen (2007). Keskityn analyysissani puhujaan, jonka erittelen mimeettiseksi ja retoriseksi minäksi tukeutuen Vesa Haapalan väitöskirjaan (2005). Esitän mimeettiselle ja retoriselle minälle rinnakkaiset käsitteet laulava ja kirjoittava minä. Haapalan lisäksi hyödynnän tutkielmassani Siru Kainulaisen ja Viola Parente-Čapkován Häpeä vähän! Kriittisiä tutkimuksia häpeästä -tutkimusantologiaa (2011) sekä Sara Ahmedin Tunteiden kulttuuripolitiikka -teosta (2018). Sivuan tutkielmassani myös kielitiedettä, kun liitän puhujan käyttämän mä-pronominin ilmisubjektin käsitteeseen.

Tutkielmani osoittaa, kuinka Behmin sanoitukset pohjautuvat tekijän omaan kokemusmaailmaan. Pyrin vetämään rajan sanoitusten fyysisen tekijän sekä fiktiivisten tekijöiden välille. Behmin albumissa korostuu koti-topos, jonka tulkitsen ilmentävän puhujan sisäistä minuutta ja ajatusmaailmaa. Tutkielmani päätelmän ydin on, että kappaleiden puhujaa varjostaa häpeä, mikä heijastuu tämän toimintaan ja käsitykseen maailmasta.