Monitapaustutkimus aivovamman saaneiden henkilöiden puheilmaisun taidoista

Abstract

Tässä pro gradu -tutkimuksessa tarkastellaan neljän diffuusin aksonivaurion saaneen henkilön puheilmaisun taitoja. Diffuusi eli laaja-alainen aivojen valkean aineen ratojen vaurio on yksi keskeisimmistä tapaturman seurauksena syntyvän aivovamman vammamekanismeista. Se voi johtaa useiden eri kognitiivisten toimintojen ja kielellisten taitojen häiriintymiseen. Suomalaisten aivovamman saaneiden henkilöiden kielellisistä toiminnoista ei juurikaan ole tutkimustietoa. Sen vuoksi on tärkeä selvittää, millaisia suomalaisten aivovamman saaneiden henkilöiden puheilmaisun taidot ovat, millaisia ongelmia niissä ilmenee ja ovatko puheilmaisun taidot yhdenmukaisia aivovamman saaneiden tutkittavien välillä. Tutkielmassa käytetty aineisto on kerätty osana Marjaana Raukola-Lindblomin väitöskirjaprojektia, jossa selvitetään aivovammapotilaiden kognitiivis-kommunikatiivisten toimintojen häiriöitä ja niiden yhteyttä aivojen valkean aineen radastojen kuvantamislöydöksiin.

Tutkimuksessa tarkasteltavat puheilmaisun taidot on jaettu nimeämisen, sanasujuvuuden, toistamisen, lauseenmuodostuksen ja kerronnan taitoihin. Nämä ovat puheilmaisun osa-alueita, joita puheterapeutit tyypillisesti tutkivat kliinisessä työssä. Näitä puheilmaisun taitoja tarkastellaan tässä tutkimuksessa menetelmillä, jotka on kehitetty pääasiassa muiden potilasryhmien kielellisten vaikeuksien arviointiin, koska aivovamman seurauksena syntyvän kognitiivis-kommunikatiivisen oirekuvan arviointiin kohdistuvia menetelmiä ei juurikaan ole. Tutkimuksessa käytetään Suomessa kliinisessä ja kokeellisessa käytössä olevia tehtäviä. Tehtävissä tarkastellaan tutkittavien suoriutumista ja suoritusaikaa. Kunkin tutkittavan suoriutumista ja suoritusaikaa verrataan terveiden alustaviin viitearvoihin muokatun t-testin avulla. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan laadullisesti, ovatko tutkittavien puheilmaisun profiilit keskenään yhdenmukaiset.

Tässä tutkimuksessa kolme neljästä aivovamman saaneesta tutkittavasta suoriutui terveitä koehenkilöitä heikommin sanasujuvuustehtävässä. Muissa tehtävissä tilastollisesti merkitsevät erot terveisiin koehenkilöihin verrattuna jäivät vähäisemmiksi tai niitä ei ilmennyt ollenkaan. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan pohtia, ovatko käytetyt arviointimenetelmät riittävän herkkiä arvioimaan diffuusista aksonivauriosta seuraavia kognitiivis-kommunikatiivisia häiriöitä. Aiemmissa tutkimuksissa aivovamman saaneilla henkilöillä on todettu vaikeuksia lähes kaikissa tässä tutkimuksessa tarkastelluissa puheilmaisun taidoissa. Tässä tutkimuksessa saadut tulokset saattavat selittyä tutkittavien vähäisellä määrällä. Aivovamman saaneiden henkilöiden on lisäksi todettu olevan oireiltaan hyvin heterogeeninen joukko. Myös tässä tutkimuksessa puheilmaisun taidoissa ilmeni eroavaisuuksia tutkittavien välillä. Jatkossa aivovamman saaneiden henkilöiden puheilmaisun taitoja on tarpeen tutkia suuremmalla koehenkilömäärällä.