Mediataiteen muutos vuosina 1989–2013 CARTES-keskuksen kautta tarkasteltuna

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan Espoon Taide- ja Tietotekniikkakeskus CARTESin toiminnan ja taiteenalojen muutosta. Tarkoituksena on selvittää millainen muutos mediataiteessa on nähtävissä 1990- ja 2000-luvuilla tämän tapauksen kautta. Käsitettä mediataide käytetään työssä yleisenä kattoterminä.

Työn pääasialliset tutkimusmenetelmät ovat teorialähtöinen ja aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Niiden avulla on jäsennetty tutkimuksen keskeisimpiä lähteitä: keskuksen tuottamia toimintakertomuksia. Tutkimus tarkastelee myös laadullisen sisällönanalyysin käyttöä osin vaikeasti hahmotettavien merkityskokonaisuuksien jäsentelyn ja havainnoinnin menetelmänä.

Tutkimuksen kautta CARTESin toiminnassa näyttäytyvien muutosten pohjalta on muodostettu kolme toimintaan ja neljä taiteeseen liittyvää kautta: vuosina 1991–1999 korostuivat laitteistojen käyttö, 1999–2005 sisällöntuotanto ja vuosina 2006–2013 esitystoiminta. Musiikin kausi alkoi jo toiminnan käynnistämispäätöksestä vuonna 1989. Tällöin korostuivat musiikki ja tietokoneiden käyttö säveltäjien työvälineenä. Vuosina 1997– 2000 musiikin rinnalle nousivat monitaide-esitykset. Vuosien 2001–2004 taide oli monialaista. Vuosina 2005–2013 korostui audiovisuaalinen ilmaisu.

Sisällönanalyysin avulla muodostetut toiminnan painopisteet ja kaudet heijastelevat kulttuuripolitiikassa, teknologiassa ja taiteessa tapahtuneita muutoksia tarkastellulla ajanjaksolla. Tutkimustulosten kautta on nähtävissä kaksi taiteen ja teknologian suhteeseen liittyvää murrosta. Laitteistojen ja sisällöntuotannon kausien välillä suhde teknologiaan mediumina muuttui uudenlaisten monialaisten teosten kautta. Samalla mediataide näyttäytyi uutena ja nousevana taiteenlajina. Keskuksessa tehdyn toiminnan luonne oli kokeellista. Toinen laaja muutos näyttäytyy kahden ensimmäisen kauden ja viimeisen, audiovisuaaliseen esitystoimintaan keskittyvän, kauden välillä. Teknologian korostunut rooli muuttui taustalla vaikuttavaan, entistä huomaamattomampaan muotoon. Tämä liittyy laajempiin teknologian kulttuurisen omaksumisen, arkipäiväistymisen ja ubiikkiuden ilmiöihin.