Yrityskiinnitykset ja englantilainen Floating Charge : Oikeusvertaileva tarkastelu velkoja asemasta velallisen omaisuuden likviditaatioon johtavissa insolvenssitilanteissa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisen yrityskiinnityksen ja englantilaisen floating charge- järjestelmän muodostamaa velkojansuojaa tilanteissa, joissa velallisen omaisuus joudutaan lividoimaan insolvenssimenettelyssä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten nämä kaksi järjestelmää eroavat toisistaan vakuuskohteen yksilöinnin, julkivarmistuksen ja konkurssissa muodostuvan velkojan etusijan näkökulmista. Tutkimus toteutetaan oikeusvertailevana analyysineä, jota täydentää lainopillinen tarkastelu kummankin oikeujärjestelmän voimassa olevasta oikeudesta. Tutkimuksessa ilmeneviä eroja ja yhdenvertaisuuksia pyritään selittämään yhteiskunnallisella kontekstilla, minkä vuoksi tutkimuksessa on myös keskitytty järjestelmien kehitykseen ja historiaan. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat kansainvälisesti tunnetut esinevakuusoikeuden keskeiset periaatteet, kuten yksilöintiperiaate, julkisuusperiaate ja etusijaperiaate. Tutkimus osoittaa, että vaikka yrityskiinnitys ja floating charge ovat syntyneet vastaamaan samaan taloudelliseen tarpeeseen, eli tarpeeseen kehittää vakuusmuoto, jolla mahdollistetaan vaihtuvan omaisuusmassan hyödyntäminen vakuusobjektina niin, että velallisella säilyy mahdollisuus käyttää omaisuutta liiketoiminnassa, niiden oikeudellinen toteutus poikkeaa. toisistaan. Yrityskiinnitys perustuu lainsäädännöllä määriteltyihin kriteeteihin, kun taas floating charge on kehittynyt englantilaisen equity-oikeuden kautta ja nojaa vahvasti sopimusvapauteen ja taloudelliseen tehokkuuteen. Tutkimuksen keskeisenä havaintona on, että yrityskiinnitys tarjoaa floating chargea paremman sivullissuojan, floating chargen sisältäessä epävarmuustekijöitä erityisesti floating charge-velkojien keskinäisen maksunsaantijärjestyksen määrittelyn osalta. Molemmista järjestelmistä löydettävät carve out-säännökset rajoittavat vakuudellisten velkojien etuoikeutta konkurssissa. Tutkimuksen perusteella järjestelmien erot voidaan selittää common law- ja civil law-järjestelmien välisillä eroilla, erityisesti tarkastelemalla niiden suhtautumista sopimusvapauteen ja velkojien väliseen tasapainoon.