Pensionaatti ja poloneesi : Anna Salmbergin liikkuva ja ylirajainen elämä 1800-luvun alun Turussa

Abstract

Pro gradu -tutkielma tarkastelee Anna Salmbergin (1788–1868) liikkuvaa elämää 1800-luvun alun Turussa ja lähiseuduilla. Salmberg oli tanskalaissyntyinen, varhain leskeksi jäänyt säätyläisnainen, joka perusti Turkuun yhden Suomen varhaisimmista tyttöpensionaateista. 1820-luvulla aloittanut pieni sisäoppilaitos toimi aikana, jolloin valtiollisia tyttökouluja ei vielä ollut olemassa ja julkinen koulujärjestelmä oli suunnattu käytännössä vain pojille. Salmbergin pensionaattia kävivät noin 15-vuotiaat säätyläistytöt. Nykyisin Anna Salmberg muistetaan lähinnä Fredrika Runebergin opettajana. Tutkielmassa Salmbergin elämää ja pensionaattia tarkastellaan liikkuvuuden näkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää, kuinka liikkuvuus ja ylirajaisuus ilmenivät Salmbergin elämässä ja mistä ne kertovat. Ensisijaisena tutkimusaineistona ovat Salmbergin kirjoittamat kirjeet, joita on säilynyt parisenkymmentä kappaletta, sekä kirkonkirjat ja henkikirjat. Aineistoa tarkastellaan useista näkökulmista keskittyen matkoihin ja muuttoihin, seurapiirien liikkuvuuteen sekä tiedon ja tavaroiden liikkeeseen. Tutkielmaa inspiroi uuden liikkuvuuden paradigma (new mobilities paradigm), jonka mukaan liikkuvuus kuuluu kaikkien yhteisöjen ja yhteiskuntien olemukseen. Paradigmaa voi tutkielman perusteella soveltaa myös yksilöihin ja 1800-luvun Turkuun. Menetelmällisesti tutkielma nojaa analyyttiseen lähilukuun sekä henkilö- ja mikrohistorialliseen metodiin, joka sallii eri tutkimussuuntien yhdistämisen. Tutkimus ammentaa koulutus- ja sivistyshistoriasta, sukupuolihistoriasta, materiaalisen kulttuurin tutkimuksesta ja kirjeiden historiasta. Aiemmin pysähtyneenä pidetty 1800-luvun alku näyttäytyy yhden säätyläisnaisen kautta katsottuna ylirajaisena, monikielisenä ja liikkuvana. Leskenä Anna Salmberg pystyi hallitsemaan omaisuuttaan ja tekemään itsenäisiä elämänvalintoja. Tutkielma osoittaa Salmbergin verkostoituneen taitavasti Suomen ylhäisimpiin aateliskartanoihin asti. Liikkuvuus kytkeytyy hänen elämässään niin säätyläistön elämäntapaan, elannon ansaitsemiseen kuin verkostojen luomiin uusiin mahdollisuuksiin. Itsensä työllistäneiden naisten ammattitaitoa ei vielä 1800-luvun alun yhteiskunnassa tunnustettu, mutta Salmberg toimi professiossaan määrätietoisesti. Tutkielman mukaan Salmbergin pensionaatissa käytettiin oppikirjoja ja hänellä oli varaa korottaa oppilailta perittyjä maksuja. Tutkielman pohjalta nousee useita jatkotutkimuksen aiheita. Ensinnäkin Shellerin ja Urryn liikkuvuusteoriaa olisi mahdollista soveltaa ja muokata 1800-luvun tutkimukseen laajemmin. Salmbergin elämänkulkua ja hänen oppilaitaan voisi selvittää lisää. 1800-luvun alun pensionaatteja, opettajia ja opetusta ei myöskään ole tutkittu kattavasti, etenkään ylirajaisen liikkuvuuden näkökulmasta. Kotiopettajina, seuraneiteinä ja pensionaatin pitäjinä toimi suuri joukko näkymättömiin jääneitä mamselleja, joita olisi mahdollista lähestyä myös biografisen professiotutkimuksen keinoin.