Tiellä ”taitamattomuudesta taidollisuuteen” : suomalaiset musiikinopiskelijat Sternin konservatoriossa Berliinissä 1891–1929

Abstract

Vuonna 1850 perustettu Sternin konservatorio oli Berliinissä sijainnut yksityinen, maailmankuulu musiikkioppilaitos, jonne joukko suomalaisiakin muusikoita suuntasi opiskelemaan vuosina 1891–1929. Opintojen vaikutus oli kauaskantoista: moni Sternin konservatoriossa opiskellut suomalaismuusikko tuli toimimaan opintojensa jälkeen merkittävässä taiteellisessa tai pedagogisessa tehtävässä.

Kysyn tutkimuksessani, keitä suomalaisia opiskeli Sternin konservatoriossa ja mitä aineita he opiskelivat. Tarkastelen myös kysymystä opintojen luonteesta, esimerkiksi valikoitujen opettajien pedagogiikasta. Seuraavaksi kysyn kahteen esimerkkitapaukseen – pianisti Ella Lindelöfiin ja koloratuurisopraano Elli Salmiseen – keskittymällä, mikä opintojen merkitys oli sellaisille lupaaville muusikoille, jotka ovat jääneet tuntemattomiksi suomalaiselle esittävän säveltaiteen historiankirjoitukselle. Työn lopussa perehdyn tarkastelemieni muusikoiden työuriin ja pohdin esimerkkitapausten – etenkin pianisti-säveltäjä Ernst Lingon ja oopperalaulaja Wäinö Solan – valossa, millaisia kauaskantoisia vaikutuksia Berliinissä opiskelemisella oli muusikoiden myöhempään toimintaan ja suomalaiseen musiikkikulttuuriin.

Tutkimuksen menetelmänä on yhtäältä arkistotutkimus ja toisaalta musiikin ja musiikkikasvatuksen historian tutkimus. Keskeisen aineiston muodostaa Berliinin taideyliopiston arkistossa sijaitseva, Sternin konservatoriosta säilynyt aineisto, jonka olen käynyt läpi kokonaisuudessaan kolmen tutkimusmatkan aikana. Aineisto pitää sisällään esimerkiksi vuosikertomuksia. Suomalaismuusikoista on löytynyt tietoja myös pääasiallisen arkistoaineiston ulkopuolelta, kuten Elli Salmisen tyttärentyttären toimittamista dokumenteista.

Tutkimus osoittaa, että suomalaismuusikoiden opinnoilla Sternin konservatoriossa oli kauaskantoisia vaikutuksia. Sola kehitti Suomeen palattuaan suomalaista oopperaa niin rakenteellisesti kuin taiteellisesti. Linko hyödynsi Sternin konservatoriosta omaksumiaan vaikutteita toimiessaan Sibelius-Akatemian professorina ja rehtorina ja suomalaisen pianopedagogiikan kehittäjänä. Lindelöfin ja Salmisen rooli Berliinistä saatujen esityskäytännöllisten, taiteellisten ja pedagogisten vaikutteiden siirtäjinä muodostaa kiinnostavan kohteen tulevalle tutkimukselle.