”Ei koskaan on vielä tänään” : Televisioteatterin kabareet yhteiskunnallisina vaikuttajina vuosina 1966–1970.
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset8
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielmani kertoo Yleisradion Televisioteatterissa esitetyistä kabareeohjelmista vuosina 1966–1970. Aikakauden Yleisradiota kutsutaan myös nimellä Reporadio sen pääjohtajan Eino S. Revon mukaan. Revon voi katsoa tuoneen konservatiiviseen ja maltilliseen Yleisradioon uusia tuulia ja ajatuksia, mikä näkyi myös Timo Bergholmin johtamassa Televisioteatterissa. Helsingin Ylioppilasteatteri oli lähtökohtana kabareiden tekijäkaartille kuvastaen nuorta sukupolvea ideaaleineen.
Kabareeohjelmat kuvastivat tekijöidensä arvomaailmaa, jossa näkyivät aikakauden suurten muutosten ja kriisien vaikutukset. Aiheina olivat niin vanhat instituutiot, työläisen asema kuin myös köyhät, sorretut maat ja kansat. Vasemmistolainen ajattelu sai nuorten piirissä kannatusta, jolloin oikeisto koki suurten ikäluokkien levittäytymisen yhteiskuntaan uhkaavana. Televisio toimi olennaisena katsomusten jakajana ja yhteishengen luojana. Televisio oli 1960 luvulla vielä nuori media, joten sen merkitys oli myös vaikuttava.
Aineistona tutkielmassani ovat viisi Televisioteatterin kabareeta, joiden nimet ovat Orvokki, Sirkus Europa, Luule kanssamme, Oma ja Tuhannen ja yhden työn tarinat. Tarkastelen kabareita analysoiden niiden sisältöä ja liittäen ne aikakautensa kontekstiin ymmärtääkseni niiden merkitystä. Ensimmäisessä käsittelyluvussa käyn läpi kabareiden syntyprosesseja ja sisältöjä, sekä Yleisradion ohjelmapolitiikkaa ja aikakauden ilmapiiriä. Toisen käsittelyluvun perustan luovat lehdistökirjoittelut, joita käytän myös alkuperäisaineistona tutkielmassani. Kabareista käytiin aikanaan vilkasta keskustelua lehdissä, joista olen poiminut esiin nousseita teemoja analysoitavaksi.
Kabareilla oli monia tapoja vaikuttaa yleisöönsä. Teatterissa käytettiin brechtiläisen teatterin keinoja ja laululiikkeen voimalla pyrittiin saamaan laulajan viesti perille. Ohjelmien tukena käytettiin tutkimustietoa, joka yhdistettiin viihteelliseen toteutusmuotoon kabareissa. Television kautta pyrittiin vaikuttamaan katsojiin ja herätellä näkemään maailma oman aseman ulkopuolelta. Kabareiden tekijät olivat poliittisesti vasemmalla, joten heidän ohjelmansa saivat aikaan ärsytystä ja paheksuntaa oikeistolaisissa ja konservatiivisissa piireissä.