Oppilashuolto osana yläkoulun erityisopettajan työtä

Abstract

Perusopetuksen oppilashuoltotyötä määrittävä oppilas- ja opiskelijahuoltolaki astui voimaan 1.8.2014 ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet otetaan yläkoulussa käyttöön porrastetusti vuosina 2017, 2018 ja 2019. Näiden uudistusten myötä oppilashuollon tavoitteet ja toimintatavat päivittyvät sekä tarkentuvat. Suurimmat uudistukset koskevat oppilashuollollisten ryhmien kokoontumista ja kokoonpanoa, lisäten myös ennaltaehkäisevää oppilashuoltotyötä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia näkemyksiä yläkoulun erityisopettajilla on oppilashuoltotyöstä, sen keinoista ja vaatimuksista, sekä kuinka oppilashuoltolaki ja uusi opetussuunnitelma työtä ohjaavat. Tarkastelen oppilashuoltoa opetussuunnitelman mukaisesti koko kouluyhteisön tehtävänä, jossa jokaisella moniammatillisen verkoston toimijalla on oma roolinsa. Tutkimusaineisona on seitsemän länsisuomalaisen yläkoulun laaja-alaisen ja erityisluokanopettajan teemahaastattelut, jotka on kerätty vuonna 2018. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytän oppilashuoltolain ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden lisäksi lain soveltamisohjeita, tutkimusraportteja sekä tutkimuskirjallisuutta. Tulokset esitän erityisopettajien oppilashuollolle antamien merkitysten ja esiin nostamien teemojen kautta. Tutkimus osoittaa oppilashuoltotyön kuuluvan erottamattomasti yläkoulun erityisopettajan työhön, mutta keinot edistää oppilaiden kouluhyvinvointia ja ratkaista ongelmia vaihtelevat. Oppilashuolto asettaa erityisopettajan työlle erilaisia vaatimuksia kuin didaktinen opetustyö. Erityisopettajan omat valmiudet sekä koulun toimintakulttuuri voivat sekä edistää että heikentää mahdollisuuksia toteuttaa oppilashuoltotyötä.