Perusoikeuksiin puuttuminen poikkeusoloissa: suhde oikeuden resilienssiin : Perustuslakivaliokunnan näkemykset verrattuna oikeusministeriön mietintöön uudesta valmiuslaista

Abstract

Tutkielman aiheena on perusoikeuksiin puuttuminen poikkeusoloissa ja tätä käsitellään oikeuden resilienssin kautta. Asiaa tarkastellaan toimivaltuuksien käyttöönoton näkökulmasta ja esimerkkinä käytetään myös liikkumisvapauteen kohdistuneita rajoituksia koronapandemian aikana.

Aineistona tutkielmassa käytetään perustuslakivaliokunnan lausuntoja ja mietintöjä, oikeuskanslerin vuosikertomusta sekä oikeusministeriön mietintöä koskien ehdotukseksi uudeksi valmiuslaiksi. Lisäksi ehdotetusta uudesta valmiuslaista annettua lausuntopalautetta käsitellään. Työn tarkoituksena on selvittää, kuinka oikeustila mahdollisesti muuttuu uuden valmiuslain myötä.

Tutkimusmenetelmänä työssä on lainoppi ja sisällönanalyysi. Teoreettinen viitekehys koostuu perusoikeuksista, niiden suhteesta oikeuden resilienssiin sekä perusoikeuksien rajoittamisesta ja niihin puuttumisesta poikkeusoloissa.

Päätutkimuskysymys on: ”Kuinka perusoikeuksiin puuttuminen poikkeusoloissa tehdään niin, että se tukee oikeuden resilienssiä?” ja apututkimuskysymykset: ”Mihin asioihin perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt perusoikeuksien rajoittamisen osalta huomiota poikkeusolojen aikana keväällä 2020, varsinkin toimivaltuuksia käyttöönotettaessa ja liikkumisvapautta rajoitettaessa?” ja ”Miten uusi valmiuslaki oikeusministeriön mietinnön mukaan muuttaisi tilannetta?”.

Tutkimuksen tuloksina on huomattu, että moneen perustuslakivaliokunnan esiin nostamaan ongelmaan on kiinnitetty huomiota oikeusministeriön mietinnössä ja uusi valmiuslaki muuttaisi oikeustilaa niiltä osin. Tutkimuksen tulosten käsittelyn jälkeen nostetaan vielä esiin johtopäätöksiä ja uusia tutkimusmahdollisuuksia.