ADHD-piirteisen lapsen tukeminen varhaiskasvatuksessa : Varhaiskasvatuksen ammattilaisten käyttämät tuen keinot ja niiden arviointi
Ladataan...
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset1
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin varhaiskasvatuksen ammattilaiset tukevat
ADHD-piirteisiä lapsia ja eroavatko varhaiskasvatuksen ammattilaisten tuen keinot toisistaan
työkokemuksen tai koulutustaustan perusteella. Lisäksi haluttiin selvittää, millaisiksi
varhaiskasvatuksen ammattilaiset kokevat käytössään olevat tuen keinot ja mitkä seikat voisivat lisätä
heidän keinojaan tukea. Aihetta on varhaiskasvatuksen kontekstissa tutkittu toistaiseksi vähän.
Aineisto kerättiin 9.3.-7.5.2021 välisenä aikana sähköisen webropol-kyselyn avulla. Tutkimukseen
osallistui yhteensä 239 varhaiskasvatuksen opettajaa, -sosionomia, -lastenhoitajaa ja -avustajaa, jotka
työskentelivät neljässä mukaan valikoituneessa kunnassa tai kuuluivat kahteen eri varhaiskasvatuksen
ammattilaisten Facebook-ryhmään.
Tutkimus toteutettiin mixed methods -tutkimusmenetelmällä. Kyselyssä tietoa kerättiin laadullisesti
avoimien kysymysten avulla ja määrällisesti likert-asteikollisilla väittämillä. Laadullinen ja
määrällinen aineisto yhdistettiin. Kvalitatiivinen aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla
sisällönanalyysillä muodostaen vastauksista pää-, ylä- ja alaluokkia. Kvantitatiivinen aineisto
analysointiin IBM SPSS Statistics 27 -ohjelmalla Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen ja
epäparametrisen Kruskal-Wallisin testin avulla.
Tulokset osoittavat, että ADHD-piirteisiä lapsia tuetaan pedagogisten tuen keinojen avulla ja ne
vastaavat koulussa käytettäviä tuen keinoja. Pedagogisia tuen keinoja olivat ennakoivat,
käyttäytymistä seuraavat toimintamallit ja oppimisympäristöön liittyvät tuen keinot, joista ennakoivia
toimintamalleja käytettiin eniten. Lisäksi tuettiin joustavin ryhmittelyin ja vahvuudet huomioiden.
Pedagogisissa tuen keinoissa ei havaittu eroja suhteessa varhaiskasvatuksen ammattilaisten
koulutustaustaan, joka tukee osittain aiempia tutkimuksia Tuen keinoissa ei ollut eroja suhteessa
työkokemukseen ja tulos oli samansuuntainen aiempien tutkimusten kanssa. Työkokemus oli
kuitenkin tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä ohjeiden antamiseen sekä ei-toivottua käyttäytymistä
seuraavaan toimintatapaan. Mitä enemmän varhaiskasvatuksen ammattilaisella oli työkokemusta, sitä
enemmän hän tuki ADHD-piirteistä lasta ohjeiden avulla. Mitä vähemmän työkokemusta oli, sitä
enemmän reagoitiin ei-toivottuun käyttäytymiseen.
Varhaiskasvatuksen ammattilaisten tuen keinoja ja omia voimavaroja ei koettu kyllin riittäviksi, mutta
vaikutusmahdollisuudet koettiin vahvoiksi ADHD-piirteisen lapsen tukemiseksi. Tuen keinojen
riittävyys oli yhteydessä työkokemukseen. Mitä enemmän varhaiskasvatuksen ammattilaisella oli
työkokemusta, sitä riittävämmiksi he kokivat käytössään olevat tuen keinot. Työkokemus aiheutti
myös eroja 3–5 vuotta ja 15–24 vuotta alalla olleiden välillä koskien tuen keinojen riittävyyttä. Lisäksi
voimavarojen riittävyys oli yhteydessä koulutustaustaan. Mitä korkeammin koulutettu
varhaiskasvatuksen ammattilainen oli, sitä riittävämmiksi omat voimavarat koettiin. Tuen keinoja
lisäävinä tekijöinä mainittiin resurssien lisääminen, rakenteellinen tuki, monialainen yhteistyö sekä
pedagogisten ratkaisujen lisääminen.
Jatkossa tuen keinojen eroja voitaisiin tutkia luokittelemalla taustamuuttujat eri tavoin, havainnoida
tuen keinoja käytännössä, kiinnittää huomiota tukemiseen lapsen vahvuudet huomioiden, selvittää
täydennyskoulutuksen tarve paikallisemmin ja sen yhteyttä tuen keinojen ja omien voimavarojen
riittävyyteen sekä esiin nousseiden tuen keinoja lisäävien tekijöiden vaikutusta varhaiskasvatuksen
rakenteellisiin laatutekijöihin.